teksti ja kuvat: Pia Ojanen
Tämä on tarina siitä kuinka meidän parvekkeelle tuli verkko, ei välttämättä kuitenkaan siitä, kuinka tulisi oikeaoppisesti toimia jos haluaa verkottaa parvekkeensa.
Kun muutimme uuteen asuntoon olimme erittäin tyytyväisiä, koska siitä löytyi iso parveke. Parveketta ei kuitenkaan voinut käyttää, koska kissat olisivat karanneet sitä kautta, joten aloimme miettimään verkotusta. Ensimmäinen kesä kului ja mitään ei saatu aikaan. Aina silloin tällöin oli puhetta jos soitettaisiin isännöitsijälle ja kysyttäisiin lupaa, mutta mitään ei tapahtunut. Ulkoilutimme kissoja vain pihalla valjaissa.
Kevään koittaessa olin normaalilla valjaslenkillä yhden kissan kanssa ja katselin talon parvekkeita mietiskellen verkkoasiaa, kun yhtäkkiä huomasinkin kolmannen kerroksen parvekkeessa verkon. Sitä ei oikein huomannut jos ei katsonut tarkkaan, mutta olin silti varma että se ei ollut ollut paikallaan kauan. Onneksi verkotetun parvekkeen omistaja sattui juuri kissoineen parvekkeelle ja tyylikkäästi huutelemalla selvitin, että verkkoon ei virallista lupaa ollut. Kuulemma talonmiehen kanssa oli kuulemma ”hieman vaikea” keskustella asiasta oli verkko vain laitettu testimielessä parvekkeelle. Eli siis ”jos noikin, niin mekin sitten kanssa”.. Odotimme pari viikkoa ja verkko oli edelleen parvekkeella, joten oli aika toimia.
Yläkerroksen verkko oli aika näkymätön, joten päätimme etsiä samanlaista materiaalia olevaa verkkoa. Koska emme ole suuria rakentelijoita piti seuraavaksi mitata parveke ja jäljittää verkkoa myyvä liike. Päätimme aloittaa etsinnät Vantaan Bauhausista. Päästyämme sisälle kyseiseen kolossaaliin aukesi suu. Tila oli valtava eikä hajuakaan mistä pitäisi etsiä. Päätimme turisteina kiertää koko paikan ja kaikkea sieltä löytyikin, paitsi verkkoa. Viimein, kun olimme jo lähes luopuneet toivosta, törmäsimme ulkona puutarhaosastolla monenlaiseen verkkoviritykseen. Valitsimme kaksi 1*5m kokoista jänisverkon nimellä kulkevaa kerälle kierrettyä verkkopakkausta, jotka näyttivät samalta kuin yläkerran verkko. Hintaa niille tuli yhteensä n. 70 euroa.
Nyt oli verkkoa, mutta se pitäisi jotenkin vielä saada kiinni parvekkeeseen niin, etteivät kissat millään keinolla pääse karkuun. Tässä vaiheessa suuri rakentaja tietysti tarttuu puhelimeen ja soittaa isille, joka omistaa mm. sähköporan ja muita rakennustarvikkeita. Minulta toivottiin digikuvia parvekkeesta etukäteen sähköpostilla ja pienen odottelun jälkeen rakennuspartio saapuikin paikalle.
Avoimen osan mitat olivat suunnilleen 3,5 m * 2 m ja verkot päätettiin laittaa pituussunnassa päällekkäin. Ensin kiinnitettiin ylempi verkko molemmista päistä ruuvaamalla seinään kiinni kahdella ruuvilla metalliset palikat verkkoa pitelemään. Yläreunassa oli juuri sopivasti muutama kolonen, joista saatiin pujotettua nippusiteet verkon tueksi. Seuraavaksi alempi osa verkkoa laitettiin keskeltä hieman ylemmän osan kanssa päällekkäin ja molemmat osat kiinnitettiin sivuseiniin apuna samanmoiset palat ruuveineen kun yläosassa. Siinä vaiheessa tietysti huomattiin että yläosa jäikin hieman kuprulle, joten kiinnityksiä täytyi irrottaa ja kiristää verkkoa. Liian hyvinhän se muuten olisi mennytkin. Lopulta verkot oli ruuvattu seiniin kiinni molemmista reunoista tiukasti ja pitävästi.
Sen jälkeen alkoi purkkaviritysosio, eli verkot kiinnitettiin parvekkeen kaiteen avoimen osan alareunaan nippusiteillä kuten myös ylempi ja alempi verkko toisiinsa samaa tekniikkaa käyttäen. Valkoiset nippusiteet ovat suhteellisen näkymättömiä ja hyvin kestäviä. Ylimääräiset päät leikattiin vielä pois ja kas, verkko oli valmis. Eikun kissat testaamaan. Eikä ole tarvinut ketään kahdesti käskeä.
Kissat ovat käyttäneet parveketta ahkerasti niin sateella kuin paisteellakin. Pihalla asuu paljon eläimiä ja niitä on hauska katsella. Enemmänkin saa toppuutella tuota imettävää naarasta, kun pelottaa että se saa vielä kylmää ulkona. Parveke toimii myös hyvänä 3 m lisäjatkeena talossa sijaitsevalle ralliradalle. Aluksi ajattelin, että näemmekö pojat uudelleen vasta syksyllä, mutta kyllä ne ovat sisälläkin viihtyneet ihan hyvin ulkoilun ohessa. Ja mikä parasta, kukaan ei ole (ainakaan vielä) valittanut.
