Neuvoja pentua etsivälle

Alkuun lähdetään siitä haluatko maatiais- vai rotukissan. Tämä ohje soveltuu lähes kaikilta osin molemmille, rekisteröintiä lukuun ottamatta.

Jos haluat rotukissan, tärkein asia on selvittää itselleen, mikä on se rotu jonka haluaa. Selvitä ensin itsellesi ne ominaisuudet joita kissallasi haluat olevan tai joita kissallasi ei saa olla (karvan pituus, luonne, äänekkyys jne). Tämä auttaa sinua esittämään oikeat kysymykset kasvattajalle ja sitä kautta valitsemaan itsellesi oikean rodun. Oikeaa rotua selvitettäessä tärkeintä taas ehkä on karvan pituus. Jos et jaksa turkin hoitoon paneutua, ei pitkäturkkinen persialainen ole oikea rotu sinulle, vaan sinun kannattaa harkita lyhytkarvaisempia rotuja. Jos kuitenkin haluat jonkin verran turkkia kammata, voit ajatella puolipitkäkarvaisiakin rotuja. Jos pidät persialaisen ulkonäöstä, muttet karvanhoidosta, on lyhytkarvainen exotic valintasi. Jos taas et pidä lyhytnenäisestä mallista, on valinnanvaraa paljon.

Luonnepuoli on tietysti myöskin tärkeä asia, haluatko rauhallisen vai eläväisemmän kissan? Tietoa rotujen luonteista voit etsiä esimerkiksi rotuyhdistysten sivuilta tai kysymällä kasvattajilta tai kissanomistajilta tarkempia tietoja.

Kun olet selvittänyt mieluisan rodun, alkaa yksi tärkeimmistä vaiheista hankinnassa, eli kasvattajan etsintä. Nykyään se on helppoa jos sinulla on internet-yhteys; liki kaikilla kasvattajilla kun on omat kotisivut, joilla he esittelevät kissalaansa. Sinun tehtäväsi on valita ”se oikea” kasvattaja ja miettiä, haluatko näyttelyttää kissaasi, ryhtyä kasvattajaksi, vai haluatko pennun lemmikiksi kotiasi sulostuttamaan.

Rotu- ja rotukissayhdistyksiltä saat myös apua kasvattajia etsiessäsi, mm. linkkejä kasvattajien kotisivuille löytyy usein yhdistysten kotisivuilta.

Kasvattajalta sinun tulee kysyä kaikki mahdollinen mikä mieleen tulee ja kertoa kaikki toiveesi pennun suhteen. Hyvä kasvattaja kertoo sinulle reilusti kaiken ja kyselee sinulta paljon, ei urkkiakseen vaan saadakseen kokonaiskuvan sinusta ja osatakseen valita sinulle sen sopivimman pennun. Jos olet ajatellut aloittaa kasvatuksen, on hyvä mainita siitä pentua etsiessäsi. Kasvattaja voi tällöin katsoa sinulle sopivan pennun tai vaikka tarjota sijoituskissaa, mikäli olet vielä epävarma kasvattajanurasta.

Seuraavassa listausta siitä, mitä sinun tulee ottaa huomioon kasvattajaa valitessasi. On olemassa kasvattajia ja ”kasvattajia” ja näiden erot voivat olla todella suuret. Yleensä pennun myyntihinta kertoo millaisesta
kasvattajasta on kyse, mutta on toki muitakin keinoja selvittää kasvattajan laadukkuus.

HYVÄ KASVATTAJA
1. Kutsuu sinut kotiinsa tai ottaa sinut vastaan katsomaan pentuja tai kissojaan jo ennen kuin pentuja edes on saatavilla.
2. Kertoo sinulle miten kissat on hoidettu, mitä rokotuksia tai testejä kissoilta on otettu ja näyttää kirjalliset testitulokset.
3. Kertoo kissojensa ruokinnasta ja antaa sinulle kirjalliset ohjeet ruokinnasta ja muusta hoidosta.
4. Kertoo rodusta kaiken, sisältäen mahdolliset ongelmat joita rodulla voi esiintyä.
5. Antaa AINA myyntihetkellä kirjallisen myyntisopimuksen, molempien osapuolten allekirjoituksella varustettuna.
6. Antaa myyntihetkellä mukaasi kaiken kirjallisen materiaalin sisältäen ehdottomasti rekisterikirjan + rokotustodistukset, sekä kertoo madotuksista ja antaa jatko-ohjeet.
7. Kertoo, että voit soittaa AINA kun sinulla on jotain kysyttävää ostamaasi pentuun liittyen ja pyytää pitämään yhteyttä muutenkin.
8. Myy vain terveitä pentuja, ottaa vastuun jos pentu sairastuu tai kuolee ja korvaa jos sairaus on lähtöisin kasvattajan kotoa tai on perinnöllinen ja estää esimerkiksi kasvatuskäytön (jos pentu on myyty kasvatuskissaksi) tai pentu kuolee.
9. Tietää paljon rodusta ja sen jalostuksesta, genetiikasta ja jalostusmetodeista ja niiden hyvistä ja huonoista puolista sekä kertoo miten itse jalostusta tekee ja mihin pyrkii kasvatuksessaan. Aloitteleva kasvattaja saattaa olla epävarma, mutta pyrkii selvittämään vastaukset kysymyksiisi.
10. Noudattaa kaikissa toimissaan oman kattojärjestönsä (Kissaliitto, CFA, TICA jne) sääntöjä.
11. Näyttää vanhempien rekisterikirjat tai kopiot niistä ellei pentujen paperit ole vielä tulleet rotukirjaajalta (saapuvat lähellä pentujen luovutusikää). Uroksen omistajalta saatu astutustodistus käy todisteena pentujen rekisteröinnistä ennen kuin viralliset rekisterikirjat saapuvat.

Kun menet kasvattajan kotiin, tulee sinun katsoa kissalaa tarkoin, havaitaksesi onko kaikki kohdallaan. Muista kuitenkin ettei kissala välttämättä ole täysin karvaton. Kodissa ei kuitenkaan saa haista virtsa tai uloste, se ei saa olla siivoton ja kissojen tulee olla moitteettomassa kunnossa ulkoisesti tarkasteltuna – siistit turkit, kirkkaat silmät ja kuivat, vuotamattomat nenät. Tulee kuitenkin muistaa, että merkkaava kolli voi haiskahtaa, oli kissala muutoin miten siisti tahansa.

MILLAISTA KASVATTAJAA SINUN TULEE VÄLTTÄÄ?
Kasvattajaa, joka
1. Tuo pennun johonkin sovittuun paikkaan (ei näytä kotiaan sinulle), ellei kyseessä ole sinulle kotiin tuotava pentu.
2. Myy rokottamattomia ja madottamattomia pentuja (tai ei anna kirjallisia todistuksia niistä).
3. Myy ”rotupentuja” ilman papereita. Eri rotuja yhdistämällä syntyy sekarotuisia pentuja, jotka eivät ole rotukissoja, vaikka niiden vanhemmat olisivatkin rekisteröityjä. Tiettyjä sukulaisrotuja kuitenkin saa yhdistää: itämaiskissarodut keskenään (siamilainen, itämainen lyhyt- ja pitkäkarva, balineesi, seychellien lyhytkarva ja -pitkäkarva), persialainen / exotic, abessinialainen / somali sekä american curl lyhyt- ja pitkäkarvainen.
4. Ei anna kirjallista myyntisopimusta.
5. Ei kerro pennusta ja sen vanhemmista mitään, eikä näytä pennun emoa ja isää jos isä on kasvattajan kotona.
6. Välttelee kertomasta jotain mitä kysyt tai kiertelee sanomatta suoraan.
7. Ruokinnasta antaa epämääräistä tietoa.
8. Ei anna pennun (ja sen vanhempien) rekisterikirjaa nähtäväksi käydessäsi tai mukaan ostohetkellä. Muista kuitenkin, että rekisterikirja pennulla on vasta lähempänä luovutusikää. Rotukissalla on aina rekisterikirja tai rekisteröintitodistus riippuen kattojärjestöstä.
9. Tuottaa pentuja samalla naaraalla liian usein (Kissaliiton sääntö 3 pentuetta/2 vuotta, kuitenkin vain 2/vuosi).
10. Käyttää liian läheisiä yhdistelmiä (isä-tytär, äiti-poika, täyssisarukset).
11. Ei testauta kissojaan.
12. Myy/luovuttaa pentuja liian nuorina (Kissaliiton sääntö 14 viikkoa, ei alle sen).

Jos olet vähänkään epävarma, älä osta pentua, vaan selvitä onko kyseinen kasvattaja tunnettu ja toisten samaa rotua kasvattavien mielestä hyväksyttävä toimissaan. Ota selvää etukäteen mitkä rokotukset (3-rokotus) ja kuinka monta rokotuskertaa (2-3) suositellaan ja esitä kasvattajalle kysymyksiä niistä.

Jos olet ostamassa ulkomailta tuotua pentua muista, tarkista aina tuontisäännöt maa- ja metsätalousministeriön sivuilta. Vaadi nähtäväksesi emo jos kasvattaja kertoo pennun olevan hänen kasvattamansa, äläkä anna huijata itseäsi epämääräisillä lupauksilla jälkikäteen saatavista rekisteripapereista – ne on oltava nähtävänä jo myyntihetkellä.

Älä myöskään usko jos sinun luvataan voivan itse rekisteröidä pentu, sillä se ei ole mahdollista – vain kasvattaja voi sen tehdä. Noviisina voidaan rekisteröidä tiettyjä rotuja, tietyin ehdoin – lista roduista on nähtävillä Kissaliiton sivuilla.

Noviisina rekisteröinti tarkoittaa, että kissa ilmoitetaan näyttelyyn noviisiluokkaan, ja jos kaksi ko. rodun tuomaria arvioi että kissa on riittävän rodunomainen, kissa voidaan ottaa rekisteriin. Noviisina voidaan nykyisin rekisteröidä eurooppalainen, manx, sokoke, siperiankissa ja kurilien bobtail. Eri kattojärjestöjen säännöt poikkeavat toisistaan joten tarkista ne ennen pennun hankintaa, näin et tule huijatuksi.

Mistä koostuu rotupennun hinta?
1. Astutusmaksut uroksen omistajalle (n. 70-120 €/astutus tai liittyen kokonaissummaan), korvaus uroksen omistajalle uroksesta otetuista testeistä
2. Pentumaksut uroksen omistajalle (n. 70-120 €/pentu tai kokonaissumma)
3. Emon testit (FIV, FeLV, sieni, veriryhmämääritykset, sydänultraus sekä rotukohtaiset testit, n. 100 € tai enemmän testimäärästä riippuen)
4. Emon ja pentujen (3 viikosta eteenpäin) ruokinta- ja hiekkakulut (emon ruoankulutus lisääntyy 2-kertaiseksi odotusaikana ja jopa 4-kertaiseksi imetysaikana).
5. Pentujen ja emon rokotukset (pennut 2-3 kertaa ennen luovutusta) ja madotukset.
6. Pentujen rekisteröinti (noin 30e/pentu)
7. Mikrosirutus

Lisäkuluja tulee, jos emo joudutaan ultraamaan ennen synnytystä, jos joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen, tai pennuille joudutaan antamaan lisäravintoa (emo ei syötä, emolta ei tule maitoa, emo on mahdollisesti menehtynyt tai pentue on suuri). Kasvattajanimen hankinta 120 € jos on ensimmäisestä ja/tai ainoasta pentueesta kyse. Pakolliset näyttelyt (n. 30 €) jos emolla (tai isällä) on teetetty aiemmin jo yksi pentue ilman EX-tulosta avoimessa luokassa. Matkakulut mikäli käytetään ulkopuolista urosta (pitkät matkat) tai oman uroksen ylläpitokulut (ruokinta, testit, rokotukset, hiekat, pesuaineet merkkaavalla kollilla, näyttelyt jne.), lääkärikäynneistä aiheutuvat matkakulut ja mahdollisten toimenpiteiden päivystyslisät (yö- sekä viikonloppupäivystys), puhelinkuluja.

Tästä näet miksi rekisteröidyt rotupennut maksavat niin paljon kuin maksavat. Tehtailijat jättävät useimmat näistä kuluista kasvatuksestaan pois, varsinkin ne terveyteen tähtäävät testit, siitä syystä, että ne maksavat eniten. Myöskään pentujen ja emon ruokinta ei ole riittävän laadukasta täyttämään kasvavan pennun tai emon tarpeita. Sellaisen kasvatuksen suosiminen vain jatkaa tehtailua ja tuottaa lisää mahdollisesti sairaita pentuja joista kulut
lankeavat aina ostajalle, ei koskaan myyjälle.

PENNUN TERVEYS
Tarkasta pentujen terveys silmämääräisesti, mm. takapään likaisuus voi olla merkkinä joko sairaudesta, madoista tai ruokinnan huonosta laadusta. Muista kuitenkin, että tilapäistä löysyyttä voi esiintyä etenkin siirryttäessä emon maidosta kiinteään ruokintaan, joten pentujen ikä tulee ottaa huomioon (kiinteä ruokinta aloitetaan yleensä 3-5 viikon iässä). Varmista kasvattajalta, että pennut on ruokittu mahdollisimman monipuolisesti. Näin vältyt parhaiten ongelmilta jatkossa. Pennun arkuus voi olla merkki käsittelyn puutteesta tai vatsa-/suolisto-ongelmista. Vatsaa aristava pentu ei anna ottaa kiinni. Rähmäinen silmävuoto on aina hälyttävä merkki tulehduksesta, mutta huomaa, että joillain roduilla, mm. persialaisella ja exoticilla, saattaa esiintyä jonkin verran kirkasta tai ruskehtavaa vuotoa ilman sairautta.

Paikoillaan nyhjöttävä pentu ei ole terve ellei se ole nukkumassa, leikkivä pentu sen sijaan on yleensä kunnossa.

Tarkasta korvat! Terveet korvat ovat puhtaat ja vaikuttomat. Korvapunkkierite on ruskeaa, kahvinporomaista ja pentu raapii korviansa usein sekä ravistelee päätään. Punkista johtuva tulehdus saattaa vaikuttaa jopa pennun tasapainoaistiin, joten se voi huojua istuessaan tai kävellessään.

Turkin tulee olla tasainen, ilman karvattomia laikkuja. Paljaat alueet voivat olla merkki ulkoloisista, sisäloisista tai sienitartunnasta. Emon turkin kunto tulee myös huomioida, ota kuitenkin huomioon ettei imettävän naaraan turkki ole välttämättä priimakunnossa. Valpas, pentujaan valvova emo on hyvä merkki. Apaattinen ja välinpitämätön emo saattaa olla itsekin sairas.