Eläinsuojelulaki on säädetty kaikkien eläinten suojelemiseksi kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Sen tarkoituksena on myös edistää kaikkien eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Lakia sovelletaan kaikkiin eläimiin.

Lain noudattamista valvovat paikalliset viranomaiset: kunnaneläinlääkäri, kunnan suojeluvalvontaa hoitava viranhaltija sekä poliisi. Mitä kaikkea tuo laki sitten oikeasti pitää sisällään?


Lain mukaan kaikkia eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. (3§ Yleiset periaatteet)

Kissalle on siis taattava sille ominaisia ”harrastusmahdollisuuksia”, kuten kiipeilytelineitä, raapimispuita ja muita sille tarkoitettuja esineitä, joilla se voi leikkiä, kiipeillä ja vaikka vetäytyä sinne omaan rauhaansa. Terveyden ylläpitämisellä taas kissan kannalta ymmärtäisin asianmukaista hoitoa (esimerkiksi hiekkalaatikoiden puhdistus päivittäin, ruoka-astioiden ja ruokailualueen puhdistusta päivittäin) vuosittaisia eläinlääkärikäyntejä, rokotuksia ja yleistä terveydentilan seurantaa.

Eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. (4§, Eläinten pitopaikka)

Kissaa ei siis pidä pitää paikassa, jossa sillä ei ole tarpeeksi tilaa liikkua vapaasti, tai jossa sille tulee kylmä, josta se pääsee putoamaan… Kissaa, kuten muitakaan eläimiä EI saa pitää asunnossa kiinni, esimerkiksi häkissä.

Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. (5§ Eläinten hoito)

Kissan tahallinen jättö pihalle, tienposkeen, tai mihin tahansa on siis rikos, josta on laissa säädetty myös rangaistus. Tämä lainkohta velvoittaa kissanomistajan myös asianmukaiseen hoitoon, siihen että kissalla on aina saatavilla sille mieluista ja sopivaa ruokaa, raikasta vettä ja puhdasta hiekkaa. Yksiselitteisesti sanotaan myös, että kissa on vietävä eläinlääkärin hoitoon heti jos aihetta ilmenee.

Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Eläimen on annettava levätä kunnolla ja lisäksi sen on saatava liikkua. (6§, Eläinten kohtelu)

Kissa ei ole koira, joka nauttii siitä että saa totella isäntäväkeään, vaan hyvin itsenäinen otus, joka rakastaa isäntäväkeään jos he osoittautuvat sen arvoisiksi. Kissaa ei siis ole syytä kouluttaa kuin koiraa, liian ankara käsittely on myös laissa kielletty. Kun käsi lähestyy kissaa, sen on pystyttävä luottamaan siihen, että aina on tulossa silitystä.

Kissalle on taattava myös paikka, johon se voi mennä lepäämään silloin kun ihmisten tai muiden kissojen seura ei kiinnosta, liian monta kissaa liian pienessä tilassa aiheuttaa kissoille stressiä. Riittävän suuri elintila mahdollistaa myös sen, että kissa pääsee liikkumaan tarpeeksi. Valjaissa ulkoilukaan ei ole huono vaihtoehto. Vapaana pitäminen (varsinkin kaupunkialueella) sen sijaan on.

Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri.

Maa- ja metsätalousministeriö ei voi kuitenkaan myöntää poikkeuksia sellaisten toimenpiteiden suorittamiseen, joiden tarkoituksena on eläimen mykistäminen tai eläimen ulkonäön muuttaminen. (7§, Eläimille suoritettavat toimenpiteet)

”Muuksi siihen verrattavaksi syyksi” katsotaan myös kollikissan kastrointi tai naaraskissan sterilointi. Maailmalla on liikkunut huhuja että jotkut ihmiset tosiaan vievät kissojansa kauneusleikkauksiin, parantaakseen näiden näyttelymenestystä. Eläinsuojelulain mukaan sellaisten eläinten, joille kauneusleikkauksia on suoritettu, näyttelyttäminen tai kilpailuttaminen on kielletty.

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.

Geenitekniikan käyttö eläinten tuotannon määrälliseksi tai laadulliseksi muuttamiseksi kielletty, jos se voi vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin. (8§ Eläinjalostus ja geenitekniikka)

Terveyden tulisi aina olla etusijalla, kun jalostetaan kissoja, tai mitä tahansa eläimiä. Siitokseen ei tule koskaan käyttää kissoja, joilla on jonkinlainen perinnöllinen vika tai sairaus. Naaraan tulee olla ehdottoman terve ja hyväkuntoinen, sillä on oikeus onnelliseen ja stressittömään raskausaikaan, sekä imetysaikaan. Pennuilla on oikeus syntyä aina toivoittuina ja suunniteltuina, ja niitä tulee hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla, niin että niiden edellytykset elämään ovat hyvät.

Suomen Kissaliitto on osaltaan tukemassa tätä lainkohtaa, Kissaliiton säännöissä sanotaan, ettei samalta naaraalta rekisteröidä kuin kaksi pentuetta vuodessa. Samoin, Kissaliitto ei rekisteröi samalta naaraalta kuin kaksi keisarinleikkauksella syntynyttä pentuetta.

Sellaisten eläinten hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden, joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, valmistus, maahantuonti, myynti, luovutus ja käyttö on kielletty. (12§, Välineet, laitteet ja aineet)

Hevosta ei saa pitää autotallissa. Kissaa ei saa kuljettaa takakontissa.

Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä tai muuta ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai hoitajalle taikka kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle tai poliisille.

Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan. (14§, Sairaat tai vahingoittuneet eläimet)

Tiellä makaava loukkaantunut kissa on toimitettava pikimiten hoitoon, eläinlääkärille tai paikallisille viranomaisille. Myös jos jonkun henkilön eläintenpidossa havaitaan vakavia puutteita (eläinten selvää kärsimystä), on asiasta ilmoitettava asianmukaisille viranomaisille. Tällaisissa tapauksissa paikallinen eläinsuojeluvalvoja voi suorittaa tarkastuskäynnin ko. paikkaan.
Eläintenystävänkin on pystyttävä näkemään, milloin eläin kärsii niin paljon että se on parempi lopettaa. Ratkaisu on kipeä aina, joutuu sen sitten tekemään omalle rakkaalle kissalle, tai ventovieraalle kissalle, mutta monesti se on eläimelle parempi kuin antaa sen elää kärsien.

Kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. (15§, Talteenotetut eläimet)

Jokaisella kunnalla on oltava eläinsuoja johon karanneet tai hylätyt eläimet voi viedä. Jos hyvin käy, karannut kissa palautuu takaisin omalle omistajalleen, tai hylätty kissa saa hyvän kodin jostain muualta. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta korvaus talteenotetun eläimen hoidosta.

Eläimen näytteillä pitämisestä taikka käyttämisestä valo- tai elokuvauksessa tai muussa esityksessä ei saa aiheutua eläimelle kipua tai tuskaa. (19§, Eläinten pitäminen näytteillä tai käyttäminen esityksissä)

Tuska voi olla myös henkistä. Jos kissa ei kertakaikkiaan viihdy näyttelyssä, ei sitä pidä sinne pakolla viedä. Myöskään liian tiuhaan tahtiin olevat näyttelyt eivät ole hyvästä, kissa on ensisijaisesti lemmikki eikä näyttelytähti, sen on saatava arvonsa mukainen kohtelu ja lepo. Näyttely on rankka kokemus niin omistajalle kuin kissallekin, molemmat ansaitsevat asianmukaisen levähdyksen näyttelyiden välillä.

Eläimen kuljetus on järjestettävä siten, ettei sille aiheudu kuljetuksesta tarpeetonta kipua tai tuskaa. Lisäksi sitä on suojeltava kuljetuksessa vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Eläintä ei saa kuljettaa, jos eläin on sellaisessa tilassa, että kuljetuksesta voi aiheutua sille tarpeetonta kipua tai tuskaa. (29§, Eläinten kuljetus)

Kissalle paras kuljetuspaikka on aina kantokoppa, mentiin sitten millä kulkuvälineellä tahansa. Autossa vapaana oleva kissa voi oven auetessa livahtaa karkuun, tai jos kissa on kovin pahoinvoiva matkan aikana, se oksentelee penkeille ja penkkien alle, eivätkä ihmiset varmastikaan ole kovin ihastuneita. Kopassa kissalla on turvallista olla, vaikka kissa saattaisikin protestoida hetkellistä tylsyyttä. Kantokopan tulee olla riittävän tilava, ihanteellista olisi jos sinne mahtuisi myös pieni hiekka-astia ja kissa pystyisi silti vielä makoilemaan siellä vaivatta. Koppa on hyvä kiinnittää autossa turvavöillä, vahingon sattuessa viiden kilon kissaboksista voi tulla sadan kilon tappovehje, jos se on irti.

Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. (32§, Eläinten lopettaminen)

Hyvä nyrkkisääntö: kissan lopettamisen suorittaa AINA eläinlääkäri.
Eläinsuojelulain mukaan eläinlääkärin suorittaman lopettamisen lisäksi kissa saadaan lopettaa kahdella tavalla, ampumalla suoraan aivoihin tai kaasulla, joka aiheuttaa välittömästi tajunnan menetyksen ja kuoleman. Alle kahden vuorokauden ikäinen pentu saadaan lopettaa lyömällä sitä päähän niin voimakkaasti että se menettää välittömästi henkensä. (Eläinsuojeluasetus 32§, Eläinten lopettaminen)

Muita eläinsuojelulaista poimittuja asioita:
Jos on syytä epäillä, että joku tahallaan rikkoo eläintensuojelulakia, on asiasta AINA ilmoitettava asianmukaiselle viranomaiselle. (63§, Ilmoitusvelvollisuus)

Lapsen huoltajien tai muiden henkilöiden joilla on valvonnassaan alle 15-vuotias lapsi, on katsottava, ettei lapsi käsittele eläimiä eläinsuojelulain vastaisesti, esimerkiksi turhan kovakouraisesti. Eläin ei koskaan saa olla lapselle lelu! (64§, Valvontavelvoite)

Rangaistuksista:
Eläinsuojelurikkomukseen syyllistynyt henkilö voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi, ellei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Eläinrääkkäyksestä tuomittu henkilö voidaan tuomita myös eläintenpitokieltoon, joka voi olla määräaikainen tai pysyvä. (Luku 5, Seuraamukset)

 

© Maija Kinos