Valitettava totuus on, että eräs syistä kissan huonoon kohteluun on se, että se on usein saatu ilmaiseksi. Kissaan ei haluta satsata, sen terveydestä ei huolehdita, eikä sille suoda arvonsa mukaista kohtelua. Onneksi kuitenkin suuri osa kissan ottaneista ihmisistä pitää kissoista oikeasti ja hoitaa lemmikkinsä hyvin. Rotukissasta saa pulittaa satoja euroja (hintaan vaikuttavat monet tekijät ja hintahaitari on laaja. Jokainen kasvattaja määrittelee itse kasvattiensa hinnan, mutta useimmiten hinta sijoittunee 400 ja 1000 euron välille), miksi laittaa kissaan paljon rahaa jo ostovaiheessa?

Rotukissan ja maatiaiskissan luonteissa ei eroja ole. Kummillakin on vaistot tallessa, kummissakin kissoissa on niitä jotka änkeävät jatkuvasti syliin, ja niitä jotka menevät mieluummin sängyn alle piiloon kun vieraita tulee. Kummatkin syövät samaa ruokaa ja käyvät samallalailla hiekkalaatikolla. Leikkisiäkin ne ovat, tai sitten eivät, riippuen yksilöstä. Tämän perusteella olisi siis luulisi ettei ole väliä ottaako sen ilmaisen maatiaiskissan vai paljon maksavan rotukissan.

Huomioon tulee kuitenkin ottaa myös seuraavat:

  •  Rotukissan kasvattaja ei ole voinut alkaa kasvattajaksi hetken mielijohteesta. Takana on pitkä mietintä ja asioiden punninta, kasvatuksessa käytettäviä kissojakin on saattanut joutua etsimään pitkään ennen kuin sopiva on löytynyt, kissa on jouduttu hakemaan ehkä jopa ulkomailta. Kasvattajan tulee kuulua johonkin rotukissayhdistykseen, ja hänen on täytynyt anoa kasvattajanimeä kattojärjestöltä, ja tehdä sopimus jossa hän sitoutuu noudattamaan tiettyjä sääntöjä kasvatuksessaan ja kissatoiminnassaan. Sopimukset turvaavat kissan ja kissan ostajan etuja kasvatustoiminnassa.
  • Kasvatuksessa käytettävät kissat ovat terveitä ja niitä on käytetty myös näyttelyissä, joissa kelpoisuus kasvatukseen on selvitetty. Vastuuntuntoinen kasvattaja on testauttanut emon ennen astutusta FeLV:in ja FIV:in, sekä rotukohtaisesti muiden sairauksien varalta, samoin vaatinut tulevalta isä-kissalta samat testit. Ostajan olisikin hyvä pyytää nähtäväksi nämä testitulokset ennen kuin ostaa kissan. Testit ovat kalliita mutta estävät sairauksien leviämistä astutusten kautta. Kasvatuksessa käytettävien kissojen sukutaulut tunnetaan pitkälle esi-isiin, ja on tarkkaan punnittu sopiiko tämä uros tälle naaraalle, ja päinvastoin.
  • Ellei kasvattajalla itsellään ole sopivaa urosta (kuten harvoin on), hän joutuu ”lainaamaan” urosta jostain muualta, eikä tämäkään ole ilmaista. Matka- yms. kulujen lisäksi uroksen omistajalle maksetaan astutusmaksu ja pentumaksu, joka lohkaisee osan pentujen myyntihinnasta.
  • Kissan raskaus ja synnytys sujuvat yleensä hyvin, mutta joskus joudutaan turvautumaan eläinlääkärin apuun siinäkin. Monet käyttävät emoja raskauden aikanakin eläinlääkärissä, jotta varmistetaan emon ja pentujen hyvinvointi.
  • Pennut elävät kasvattajan luona vähintään 12-viikkoisiksi asti. Tänä aikana ne kuluttavat suuren määrän ruokaa ja hiekkaa, puhumattakaan leluista ja muista virikkeistä mitä kasvattaja on pennuille hankkinut. Pennut on myös madotettu ja rokotettu niiden siirtyessä uusille omistajilleen, sekä myös eläinlääkärin tarkastamia. Pennuilla on myös rekisterikirjat. Niiden hoitoon on käytetty paljon aikaa ja vaivaa, niiden kanssa on leikitty ja niitä on pidetty sylissä. Rotukissan pentu on usein (rodusta riippuen) sosiaalinen otus, sekä myös sisäsiisti. Mikään näistäkään ei ole ilmaista.
  • Kasvattaja rakastaa kissojaan, on innostunut kasvatustoiminnasta ja haluaa tehdä kaikkensa että pennut saisivat hyvän kodin. Hän ei ole säästellyt kulujaan ja vaivojaan pentujen hoidossa. Suurehko hinta on kissalle myös henkivakuutus, kun jostain on maksanut paljon, siitä myös pitää huolen.

Miksi siis hankkia rotukissa?

Maija Kinos