Mihin kasvatuksella pyritään?
Suomessa kissojen kasvatustyö on pienimuotoista ja osana harrastusta, jonka yhtenä osa-alueena ovat kissanäyttelyt, mutta joka sisältää myös paljon muuta toimintaa. Kissojen kasvatuksen lähtökohtana ei ole taloudellisen voiton saavuttaminen vaan tuottaa ennen kaikkea terveitä ja hyväluonteisia kissoja, joiden ominaisuudet vastaavat mahdollisimman hyvin niitä ominaisuuksia, jotka on määritelty kyseiselle kissarodulle. Kissaroduista suurin osa on kehittynyt luonnossa eri puolilla maailmaa ja siten niille on muodostunut hyvinkin erilaisia ominaisuuksia. Nämä erilaiset ominaisuudet pyritään säilyttämään rodulla ja kehittämään uusista jälkeläisistä entistä parempia rotunsa edustajia.

Kissojen kehittämiseen tarvitaan kissanpentuja, joista vain terveet, hyväluonteisimmat ja parhaiten rodun ominaisuuksia vastaavat kissat kannattaa valita jatkamaan sukua. Kaikki kissat eivät siis sovellu jalostuskäyttöön, mutta se ei vähennä niiden arvoa lemmikkieläimenä. Kasvatustyön ohessa siis syntyy pentuja, jotka ovat mitä parhaimpia lemmikkejä, mutta niiden käyttö jalostukseen ei ole syystä tai toisesta perusteltua. Toisaalta kasvatustyössä pyritään myös varmistamaan riittävän laaja sukutausta, jotta pidemmällä tähtäykselläkin käytettävissä olisi toisilleen sopivia yhdistelmiä jotka ovat riittävän kaukaista sukua toisilleen ja siten perustana terveelle jalostustyölle. Osittain tästä syystä valitaan siitokseen myös niitä kissoja, jotka eivät ehkä ole aivan parhaimpia rodun edustajia.

Kasvatustyössä siis tarvitaan suunnitelmallisuutta ja valintoja, joiden perusteella pidemmällä tähtäyksellä päästään entistä parempiin yksilöihin terveyden, luonteen ja muiden ominaisuuksien osalta.

Kissayhdistysten rooli on paitsi pyrkiä lisäämään yhteistoimintaa ja tukea kasvatustoimintaa myös määrittää rajat, joilla varmistetaan että kasvatustoiminta säilyy terveellä ja järkevällä pohjalla. Kissayhdistysten tehtävänä on lisätä jäsenistönsä tietämystä kissoihin ja kasvatukseen liittyvissä asioissa sekä kerätä tietoa kissoista mahdollista myöhempää tarvetta varten (mm. terveydellisten seikkojen seurantaa varten) sekä varmistaa että syntyneet kissat ovat aidosti ilmoitetun kissarodun edustajia. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kissat rekisteröidään. Rekisteröinnissä myös kontrolloidaan että kasvattajan ilmoittamat tiedot pitävät paikkansa, esim. tarkistamalla että syntyneitten pentujen väriyhdistelmät ovat mahdollisia niille kissoille, jotka ilmoitetaan pentueen vanhemmiksi.

Kuka sitten on kasvattaja?
Kissanpentuja voi tehdä ja myydä kuka tahansa, joka omistaa naaraskissan. Kaikki kissanpentujen myyjät eivät kuitenkaan ole kasvattajia. Ne kissanpentujen myyjät, jotka eivät ole rekisteröityjä kasvattajia, eivät myöskään ole sitoutuneet noudattamaan minkäänlaisia kasvatukseen liittyviä sääntöjä, joten heidän toimintansa saattaa olla erittäin kyseenalaista ja heidän kauttaan saatu pentu voi olla aivan muuta kuin mitä myyjä ilmoittaa kissanpennun olevan. Kissanpennun terveydestä ei ole myöskään minkäänlaisia takeita.

Vasta kissanpennun rekisteröinti varmistaa sen, että kissanpentu on aidosti sen kissarodun edustaja, joksi se rekisteröinnissä on määritetty. Rekisteröinti takaa myös sen, että kasvattaja on rekisteröity kasvattaja, joka on sitoutunut toiminnassaan noudattamaan kissayhdistyksen kasvatukselle asettamia sääntöjä ja määräyksiä. Näitä sääntöjä ei ole tehty turhan takia, vaan niiden tavoitteena on varmistaa, että kasvatustyö säilyy terveellä ja järkevällä pohjalla, kissanpennut ovat terveitä eikä jalostuksessa käytettyjä kissoja rasiteta liiallisesti.

Kasvattaja on siis sitoutunut noudattamaan oman kissayhdistyksensä ja mahdollisesti sen edustaman kansainvälisen kissajärjestön sääntöjä ja määräyksiä kasvatustyössään. Suomessa kasvattajat yleisimmin kuuluvat Suomen Kissaliittoon ja sen kautta kansainväliseen Federation International Feline (FIFe)-järjestöön ja noudattavat kasvatustyössään siten Kissaliiton ja FIFen sääntöjä. Kissat rekisteröidään Kissaliiton ylläpitämään rekisteriin, jonka kautta kissat ovat myös FIFessä rekisteröityjä kissoja.

Kasvattaja tunnistetaan kasvattajanimestä, joka on hyväksytty FIFen rekisteriin ja joka on myönnetty Kissaliiton kautta. Toki suomalaiskasvattajat voivat olla myös CFA:n (Cat Fanciers’ Association) tai muun kansainvälisen kissajärjestön (kuten TICA) jäseniä, mutta nämä kasvattajat ovat edelleen varsin harvinaisia Suomessa. Siksi kannattaa suhtautua varauksellisesti niihin kasvattajiin, jotka eivät esitä kissanpennun rekisterikirjaa luovutusajankohdan lähestyessä tai jos rekisterikirja on jonkin muun järjestön kuin Suomen Kissaliiton, CFA:n tai TICAn myöntämä, ja varmistaa ennen kissanpennun ostopäätöstä järjestön olemassaolo ja sen toiminta.

Kasvattajanimeä Kissaliitosta voivat anoa kaikki Kissaliiton alaisen rotukissayhdistyksen jäsenet. Kasvattajanimi on kasvattajan yksityistä ja henkilökohtaista omaisuutta tai yhteisesti useamman henkilön omistama kasvattajanimi, jolloin kasvattajanimeä ei voi käyttää yksittäinen henkilö yksistään. Sama kasvattajanimi voi olla käytössä vain yhdellä henkilöllä tai yhdellä useamman henkilön yhteisomistuksessa kerrallaan, mutta kuolemantapauksissa se voidaan siirtää puolison tai lasten omaisuudeksi. Muuten sama kasvattajanimi voidaan ottaa käyttöön vasta 20 vuoden kuluttua kuolemantapauksesta. Henkilöllä ei voi myöskään olla useita kasvattajanimiä. Kasvattajanimi hyväksytään käyttöön vasta sen jälkeen kun kasvattaja on allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen, jossa kasvattaja sitoutuu noudattamaan Kissaliiton kasvatustyölle asettamia sääntöjä ja sen rotutoimikunnan antamia ohjeita ja kasvattaja on lunastanut kasvattajanimen. Kasvattajanimi on maksullinen.

Vastaavasti kuin kasvattaja, myös siitosuroksen omistajat allekirjoittavat siitosuroksen omistajan sitoumuksen, jossa siitosuroksen omistaja sitoutuu noudattamaan Kissaliiton sääntöjä ja rotutoimikunnan antamia ohjeita ja heidän tulee kuulua johonkin Kissaliiton alaiseen kissayhdistykseen.

Kissanpentujen rekisteröinti
Kissanpennut rekisteröidään Kissaliiton rekisteriin vain jos pentueen emon omistajalla on ollut hyväksytty kasvattajanimi ja pentueen isän omistaja on allekirjoittanut siitosuroksen omistajan sitoumuksen riittävän ajoissa. Lisäksi pentueen rekisteröinnistä on annettu joukko sääntöjä, joilla varmistetaan sekä kissanpentujen puhdasrotuisuus että kasvatustyön laatua. Lyhyesti kerrottuna säännöt sisältävät mm. seuraavanlaisia asioita:

  • Siitokseen käytettyjen kissojen tulee olla asianmukaisesti Kissaliiton hyväksymällä tavalla rekisteröityjä rotukissoja.
  • Kissojen tulee kuulua samaan rotuun tai rotuihin, joiden keskenään risteyttäminen on Kissaliiton sääntöjen mukaan on sallittua eivätkä ne saa kuulua väriryhmiin, joiden yhdistäminen on Kissaliiton sääntöjen mukaan kiellettyä
  • Jalostukseen käytetyillä kissoilla pitää molemmilla olla eläinlääkärin todistus siitä, ettei niillä ole napatyrää. Uroksella pitää lisäksi olla eläinlääkärin todistus siitä, että sen molemmat kivekset ovat asianmukaisesti laskeutuneet. Siitokseen käytettäviltä valkoisilta kissoilta vaaditaan eläinlääkärin todistus siitä, että kissa kuulee.