Jotta kissanpennusta kasvaa terve ja mukava lemmikki, se tarvitsee erityisesti elämänsä alkuvaiheissa paljon hoitoa ja huomiota. Jos kissanpentu on alusta alkaen tottunut ihmisten käsittelyyn ja seuraan, se helpommin sopeutuu uuteen kotiin. Hyvässä hoidossa kissanpennusta kehittyy terve ja hyväluonteinen lemmikki.

Hankkiessasi kissanpennun vastuuntuntoiselta kasvattajalta, hän on jo huolehtinut kissanpennun rokotuksista ja madotuksista ja luovuttaa kissanpennun terveenä (useimmiten eläinlääkärin tarkastamana). Lisäksi kissanpentu on oppinut elämään ihmisten seurassa ja se on oppinut tärkeimmät taidot: se on sisäsiisti ja se on tottunut käsittelyyn. Lisäksi kasvattaja on tukenasi myös luovutuksen jälkeen ja häneltä saat ohjeita kissanhoidosta aina kun niitä tarvitset.

Hankkiessasi maatiais- tai kotikissan pennun, kasvattaja ei välttämättä ole huolehtinut kissanpennun terveydestä ja hoidosta riittävän hyvin. Kannattaa aina tarkistaa kuinka hyvin kissanpennun rokotuksista ja madotuksista on huolehdittu.

Kissanpennut ja rokotus
Suomen Kissaliiton sääntöjen mukaan alin kissanpennun luovutusikä on 14 viikkoa. Luovutettaessa pennun tulee olla madotettu ja rokotettu tärkeimpiä kissasairauksia vastaan. Jos pentujen emo on rokotettu, pennut rokotetaan vasta 12-viikkoisina, koska pennuilla saattaa olla vasta-aineita emon maidosta ja näin mahdollisen rokotuksen teho saattaa heikentyä. Jos emon rokotuksista ei ole tietoa, 6-14 viikon ikäiselle kissalle voidaan antaa kissaruttorokote ja sille otetaan yleensä vielä tehoste. Eläinlääkärisi kertoo koska on uusinnan aika, yleensä noin 4 viikon kuluttua ensimmäisestä rokotteesta. Tuosta säännöstä ovat eläinlääkäritkin erimielisiä, jotkut eläinlääkärit suosittelevat rokotusten aloittamista jo huomattavasti aikaisemmin ja rokotuskertojen lisäämistä kolmeen siten, että viimeinen rokotuskerta ajoitetaan yli 12 viikon ikään. Tämä varsinkin silloin jos kissalassa on olemassa suurempi tartuntariski = kissoja on useampia ja / tai kissat käyvät näyttelyissä.

Kun kissa on rokotettu, sitä voi ulkoiluttaa valjaissa, mutta ei päästää vapaaksi, koska kissanpentu on oiva saalis muille eläimille eikä välttämättä osaa kotiin eikä varsinkaan varoa vaaroja. Kissa voi nyt myös tutustua muihin kissoihin, sillä kissalla on nyt aktivoitu immuunijärjestelmä. Rokotuta kissasi riippumatta siitä onko se enimmäkseen sisällä vai ulkona, sillä voit tartuttaa kissasi vaikkei muita kissakontakteja olisikaan; esimerkiksi kenkien mukana voi tulla matoja ja tauteja.

Madotus
Pyörömadot ovat aika yleinen ongelma vastasyntyneillä kissanpennuilla, ja nämä voivat olla syynä mahdolliseen hidastuneeseen kasvuun ja heikentyneeseen ruokahaluun.

Ensimmäinen madotus joidenkin lääkevalmistajien ohjeiden mukaan on suositeltavaa antaa 2-3 viikon ikäisenä, mutta jos emo on sisäkissa, saattaa olla liian suuri rasite pennuille madottaa ne näin aikaisessa vaiheessa turhaan. Seuraavat suositellaan 5 ja 7 viikon sekä 11 viikon ikäiselle ja sen jälkeen 2-3 kk välein, kysy kuitenkin eläinlääkäriltäsi tarkempia ohjeita. Lisäksi tämä ohje löytyy http://www.animalhealth.orion.fi/lemmikit/kissa/index.cfm

Pyörö- ja laakamadot uusiutuvat helposti, eli niiden hävittäminen voi olla vaikeaa, sillä aikuinen pyörömato voi tuottaa nopeasti jopa tuhansia munia joista kuoriutuu uusia matoja. Siksi on suositeltavaa madottaa aikuinen kissa ainakin kaksi kertaa vuodessa, pennut mieluimmin neljästi vuodessa. Emot on madotettava ennen astuttamista ja synnytyksen jälkeen.

Kirput
Suomessa ei niinkään ole tätä ongelmaa, mutta valitettavasti jotkut maatiaiskissat ovat saaneet kirpputartunnan ihan pienenä. Pennuilla kirpuista voi olla suurta haittaa. Jos pentusi on saanut kirppuja, voit harjata sitä kirppukammalla, mutta älä käytä spray- tai muita aineita. Pennut eivät kyllä oikein pidä kampaamisesta, mutta totuta pentua vähitellen. Vanhempana voit käyttää turkkiin tarkoitettuja kirpputuotteita.

Laakamatojen häätö on tuomittu epäonnistumaan, jos kissalla on samanaikaisesti kirppuja. Vaikka asuntosi olisikin puhdas, kirpputartunnan voi saada toiselta kissalta tai siileiltä, minkä vuoksi vapaana liikkuminen on myös riski.

Kirput aiheuttavat kutinaa ja kissa saattaa raapia ihon rikki. Tämä vaatii eläinlääkärissä käyntiä.

Pentujen ruokinnasta
Pennut syövät 4-6 viikon ikään asti nestemäistä ruokaa. Sen jälkeen voidaan aloittaa kiinteän ruuan antaminen. Nopean kasvamisen johdosta pennun ruuan sisältöä tulee jatkuvasti tarkkailla. Helpoin tapa on ruokkia kissanpennuille tarkoitetuilla valmisteilla, voit eläinlääkäriltäsi pyytää suosituksia ruuasta. Itseruokinta johtaa helposti ongelmiin, joista seuraavassa juttua:

Pentu syö useita kertoja päivässä, noin 4-6 kertaa. Pennut syövät harvoin liikaa, joten voit antaa ruokakupin olla esillä 20 minuuttia ja nostaa pois kun pennulle ei enää maistu. Heitä aina syömättä jäänyt ruoka pois ja pidä lautanen puhtaana.

Älä vaihda ruokaa äkillisesti, vaan vähitellen, ettei pennun maha mene sekaisin. Aikuisenakaan ruokaa ei kannata vaihtaa usein, koska se herkistää ruoka-aineallergioille. Ruokintaohjeita saa eläinlääkäreiltä ja kasvattajilta.

Pennuille helposti tulevat ongelmat puutteellisesta ruokinnasta
Sekundaarinen eli toissijainen lisäkilpirauhasen ylitoiminta eli sekundaarinen hyperparatyreoosi syntyy liiallisesta punaisella lihalla syöttämisestä, yksipuolisesta ruokavaliosta. Se on etenkin pentujen tauti, jossa fosforin ja kalkin tasapaino järkkyy. Tautia kutsutaan myös paperiluusairaudeksi (paper bone disease). Tämän oireena on mm. murtumat, luustoliitoksen paksuuntuminen, liikehäiriöt, liikuntahaluttomuus, kipu, yläleuan turpoaminen, raajojen ja selän vääristyminen sekä irtoavat hampaat. Tauti ilmenee yleensä 10 – 16-viikkoisilla pennuilla, kun emo ei enää imetä pentujaan. Luustomuutokset voivat olla kohtalokkaita: lantioluuston kapeutuminen häiritsee niin ulostamista (aiheuttaa ummetusta) kuin naaraspuolisilla synnyttämistä. Vaurioita on vaikea korjata.

Tästä syystä suositellaan ruokkimista pennuille tarkoitetulla ruualla, koska vitamiinien ja mineraalien liiallinen anto tai puutos aiheuttaa muuta vaaraa kasvulle ja kehitykselle ja annostelu muuttuu jatkuvasti pennun kasvaessa, joten on lähes mahdoton olla varma oikeasta annostuksesta.

Leikkiminen ja aktivoiminen
Verhoissa kiipeily on ehkä kissoista se ehdoton hupi, tai sohvan raapiminen ja mattojen nypintä… Todennäköisesti sinä et ole asiasta samaa mieltä, ja siksi sinun kannattaa siis ostaa kiipeilyteline, tai jos olet näppärä, tehdä sellainen itse.

Itse tehtynä tarvitset vaneria, huopaa tai pienen eteisen kynnysmaton, puupölkyn ja merimiesnarua. Tee vanerista laatikko johon keskelle teet reiän pölkyn kiinnitystä varten. Päällystä vaneri esim. Erikeeperillä (vaaraton liima) ja kiinnitä pölkky pultilla laatikon sisäpuolelta kiinni. Pyöritä pölkyn ympärille merimiesnarua tai muuta vastaavaa, kaikki työkalut puupölkkyä lukuun ottamatta saat rautakaupasta. Laita kissan tassut hellästi telineelle, se tajuaa pian mikä on telineen tarkoitus.

Voit myös kaupan lelujen sijaan ostaa pussin kissanminttua (yrtti) ja ottaa vanhasta sukasta palasen, laittaa minttua sisälle (vain pieni ripaus), ja sulkea nykeröksi.

Kissanminttu säilyy vuosia, kun säilytät pussia tiiviissä lasipurkissa. Tällä voit myös houkutella syömään todella hankalaa tapausta, mutta vain muutama muru, tämä on niin vahva yrtti, että voi laittaa mahan sekaisin. Tätä voit myös käsin hieroa kiipeilytelineeseen jotta kissa innostuisi käyttämään sitä. Kissanminttua saa eläintarvikeliikkeistä.

Meillä karvahiiret ovat suosikkeja ja niitä heitellään ja tuodaan uudelleen heitettäväksi, niitä pidetään saaliina ja maukuen tuodaan näytille. Sanonta, että kissat tylsistyvät leikkaamisen jälkeen on yleensä aktiviteetin puutetta.
Nyt on myös joissakin paikoissa mahdollisuus harrastaa agilitya, jossa kissa suorittaa esterataa.

Aikuistuminen
Naaraskissa voi olla sukukypsä jo 6 kuukauden ikäisenä. Jos et ole tarkka, voi sinulla olla perheenlisäystä tulossa, tästä syystä älä päästä kissaasi vapaaksi. Kissanpennuille voi tulla tauteja kuten emollekin hoitamattomasta tiineydestä ja pennuille on pystyttävä tarjoamaan hyvä koti. Naaraskissa steriloidaan eli poistetaan munasarjat ja osa kohtua tai kokonaan, mikä ennaltaehkäisee myös mahdollisesti aikuisena tulevaa kohtutulehdusta.

Naaras suositellaan steriloitavaksi, kun kiimassa on tauko, viimeistään kuukauden sisällä viimeisestä kiimasta. Kissa jaksaa paremmin, kun sillä ei mene turhaa energiaa kiimaan (kiimaisen kissan hormonitoiminta voi aiheuttaa suurentuneen riskin sisäisiin verenvuotoihin, tämä lienee syynä siihen, että kiimassa olevaa kissaa ei suositella leikattavaksi, en ole kyllä tuosta aivan varma).

Kollikissat saattavat aloittaa reviirinsä merkkaamisen 8-9 kuukauden ikäisenä, eikä haju ei ole mitenkään miellyttävä. Jos ei ole aikomusta teettää pentuja, kannattaa kissa leikkauttaa eli kastroida, jolloin kollilta poistetaan kivekset ja hormonituotanto loppuu. Kissa on paljon energisempi ja pysyy paremmin kotona, kun ei ole tytöt mielessä.
Kissasi rauhoittuu, muttei se leikkimistä lopeta jos sinä vain annat virikkeitä ja leikit mukana.

Kissat yleensä leikataan 7-9 kuukauden ikäisenä. USAssa on tutkittu myös aikaisen leikkauttamisen vaikutuksia, eikä aikaisesta leikkaamisesta, siis jopa ennen luovutusikää leikkaamisesta, ole todettu haittoja. Ainoastaan uroskissa saattaa jäädä hieman pienikokoisemmaksi kuin myöhemmin leikattu kissa.

Lähteet: Mirjamin kissanhoito-opas
http://www.animalhealth.orion.fi/lemmikit/kissa/index.cfm
Eläinlääkärin opas kissan terveellinen elämä
Mypetstop.com
Oma kokemus

© Suna Österling 2.3.2003