Lemmikkikissa voi elää jopa 25 vuotta. Jotta sen taival olisi terve, on tärkeää tietää mitä ravintoaineita se tarvitsee. Kissaa ei saa ruokkia koiranruoalla tai päinvastoin, sillä proteiini- ja vitamiinitarpeet ovat erilaiset ja puutostila voi olla kohtalokaskin. Keskityn tässä teolliseen muonaan, sillä kotiruoan valmistaminen ravintoarvoltaan oikeaksi vaatii jo tarkempaa perehtymistä asiaan.
Kissa tarvitsee proteiineja lähes kaksinkertaisen määrän koiraan verrattuna, siksi teollisissa ruoissa proteiinin eli valkuaisen osuus on yli 30%. Välttämättömiä aminohappoja ovat arginiini sekä tauriini, jota saadaan liha- ja kalatuotteista. Jos syötetään kotiruokaa, tauriinin lisäys esim. Pirskatti-tableteilla voi olla järkevää. Kissoille on tarpeellista saada ruoastaan rasvaa, jotta sen ravintotasapaino pysyisi kohdallaan. Teelusikallinen auringonkukka- tai maissiöljyä varmistaa hyvän eli tyydyttävän rasvan saannin ja pitää turkin kiiltävänä.
Virheellinen uskomus on, että kissa tarvitsee kalaa runsaasti. Näin ei ole, sillä raa’an kalan sisältämä tiaminaasi-entsyymi tuhoaa tiamiinia eli B1-vitamiinia kissan elimistössä ja voi vakavimmillaan aiheuttaa hermosto-oireita. Tiaminaasia on makean veden kaloissa ja erityisesti särkikaloissa sekä silakassa. Kypsennys tuhoaa tiaminaasin lähes täydellisesti. Toinen ongelma, joka voi syntyä runsaasti kalan syömisestä on keltarasvatauti eli E-vitamiinin puute. Tauti johtuu kalan sisältämästä tyydyttämättömästä rasvasta, jonka käsittely elimistössä vaatii paljon E-vitamiinia. Yleisin kissoille syötetty rasvainen kala on silakka ja sen kypsentäminen ei tässä tapauksessa auta.
Sisäelimet ovat hyviä vitamiinien ja energian lähteitä, samoin liha, mutta niidenkin käytössä on muistettava, että yksipuolinen käyttö ruokana ei ole tasapainoista ravintoa kissalle. Kissa on ennen kaikkea lihansyöjä, siksi sen tulisi saada naudan, sian tai kanan lihaa sekä sisäelimiä (kieli, sydän, maksa, keuhkot, munuainen liotettuna) vaihtelevasti joka päivä. Raakana tai kypsänä, tuoreena tai purkkimuonasta.
Raa’assa naudan ja sian lihassa on pieni mahdollisuus sairastua lihassa olevien erilaisten kokkidien aiheuttamiin sairauksiin, ja jokaisen tuleekin kohdallaan miettiä ottaako riskin vai kypsentääkö ruoan. Kypsennyksen ongelma on sen taipumus tappaa vitamiineja. Kanan lihaa ei tulisi antaa raakana sen sisältämän salmonellavaaran vuoksi. Raa’an lihan etu on myös sitkeys, joka tyydyttää kissan pureskelu- ja raateluviettiä. Lihanpalasten syönnillä samoin kuin kuivamuonalla on yksi hyvin tärkeä rooli kissan hygieniassa eli hampaiden hoito. Hampaiden ulkopinnalle muodostuva plakki saa harvoin tarpeeksi liikettä ilman suurten lihankappaleiden syöntiä ja sinne muodostuu hammaskiveä.
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, tulee mainita vesi. Elämän eliksiiri, jota ilman mm. kissan aineenvaihdunta ja solujen muodostus ei onnistu. Ennen kaikkea vesi on tärkeää leikatuille uroskissoille, jotka syövät kuivamuonaa pääasialliseksi ravinnoksi. Heille vähäinen juominen aiheuttaa myös vähäisen virtsauksen, jonka seurauksena riski saada virtsakiviä lisääntyy.
Yhteenvetona suosittelen ruokavaliota joka on mahdollisimman monipuolinen, mutta kun sopiva ruokayhdistelmä on löytynyt, tulee siinä pysyä. Jos ruokamerkkiä vaihdetaan esim. viikoittain, riski sairastua johonkin ruoka-aineyliherkkyyteen kasvaa, mitä erilaisempia ruokia kissa elämänsä aikana syö.
Hyvä kissan ruokavalio koostuu mielestäni seuraavista osista: laadukasta eläinlääkärin/eläinkaupan myymää kuivamuonaa (normaali painoisella kissalla), lisänä sisäelimiä pari kertaa viikossa, kalaa max. kerran viikossa ja lihaa muina päivinä. Lihan voi korvata purkkiruoalla. Eläinlääkäriasemien tai eläinkauppojen myymiä kuivamuonia (Specific, Hill’s, Purina, IAMS…) tulisi suosia juuri niiden virtsakivien muodostumista vähentävän vaikutuksen vuoksi. Heiltä löytyy myös loistavia vaihtoehtoja mm. nirsoille , laihoille tai lihomiseen taipuvaisille kissoille. Maito ei ole kissan ruokaa eikä juomaa, sillä useimmat kissat ripuloivat siitä. Kissa ei tarvitse lainkaan maitoa, sillä se saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet hyvästä teollisesta ruoasta ja lihasta tai kotiruoasta.
Kissan ruokintaan tulee perehtyä, sillä kissa ei itse useinkaan hanki itse ruokaansa, vaan ruokinta on omistajan vastuulla. Luonnossa kissan ideaaliruoka on hiiri, joka onkin ravintoarvoltaan täydellinen sille. Hyvin hoidettu kissa on kiiltäväturkkinen, kirkassilmäinen, pirteä ja elämäniloinen. Sen kylkiluut tuntuvat mutteivät näy; silloin paino on kohdallaan. Terve ja sopusuhtainen kissa on omistajansa ylpeys ja osoittaa, että siitä välitetään perheenjäsenenä.
Tämän jutun luettuaan jokainen voisi kasvattaa omalle lankakeränpyörittäjälleen vihreää ruohoa esim. rairuohoa tai vehnää lautasella. Näin kissa saa sitä syömällä nuolemansa karvat liikkumaan suolistossa eteenpäin sekä tärkeää foolihappoa.
Kirjoittanut pieneläinhoitajaopiskelija Niina Ranni
Tarkistanut ELL Ulla Huttunen
