Kissan peseminen ja kuivaaminen
Muiden rotujen omistajilla voi olla sellainen mielikuva, että persialainen tarvitsee hienot ja laadukkaat aineet turkin hoitoon/pesuun, kuinka montaa ainetta pesemisen aikana käytetään ja tarvitseeko turkki aina föönikuivauksen?
Pesua ennen kynnet leikataan ja turkki kammataan niin että siitä lähtee mahdollisimman paljon ”jätekarvaa” pois. Varsinkin jos kissa on hyvässä turkissa. Jos turkki on lähtövaiheessa ja turkkia ei kammata kunnolla voi käydä niin että kaikki tuo lähtemässä oleva karva huopaantuu turkkiin pesun aikana. Lemmikeiltä voi myös nyppiä tuota ylimääräistä hösökarvaa kaulurista, kainaloista, pöksyistä ja kyljistä. Helpottaa huomattavasti päivittäistä hoitoa. Puhdasta persialaista ei periaatteessa normaalisti tarvitse kammata päivittäin.
Meillä kissat jotka eivät käy näyttelyissä pestään Fairyllä joko yhteen tai mieluimmin kahteen kertaan. Fairy Original levitetään kuivaan turkkiin. Vadissa minulla on todella lämmintä vettä johon kastan käsiäni ja hieron siitä sitten turkkia niin että vähitellen kissa on vaahtopallo ja märkä. Näin pesuaine menee pohjia myöten ja pesee kaiken rasvaisuuden pois. Lopuksi tietenkin huolellinen huuhtelu. Ennen en ole käyttänyt mitään hoito aineita, mutta nykyään ennen kuin aloitan kuivaamisen suihkutan turkkiin hoitoainetta & sähkönpoistoa. Näin turkki on paremmin kammattavissa. Aloitan ensin villakoirakammalla tuon märän turkin kampaamisen. Siinä kun on pitkät ja harvat piikit niin ne menevät hyvin turkkiin.
Näyttelypesu on sitten hieman erilaisempi; käytän joko fairyä tai rasvanpoistoshampoota. Työstän sen ihan samalla tavalla kuin edellisen pesun, vähimmäismäärä on kaksi pesua ja tarvittaessa kolme jonka jälkeen alkaa se hienopesu, johon eri tuotteita. Valmiina on laimennettuna (kannattaa noudattaa laimennusohjeita ja hoitoainetta pitää käyttää hyvin varovaisesti) tuuheuttavaa shampoota kahdessa pullossa, värishampoo ja hoitoaine.
Marssijärjestys itselläni on seuraava:
ensin tuuheuttavalla hyvä pesu ja huuhtelu. Sitten värishampoo samoin sitten hoitoaineen vaikutusaika sekä hyvä huuhtelu myös ja lopuksi tuuheuttava.
Eli joka kerta todella hierotaan ja huuhdellaan. Myös kasvot ”pestään” lopuksi ja kuten muutenkin pesun jälkeen korvat pitää hyvin putsata (en suinkaan kastele/suihkuta kissan korvia). Kuivaus aloitetaan jo edellä on mainitulla tavalla.
Näyttelykissan kuivaus pitää suorittaa huolellisesti. Kuivaan ensin jonkun aikaa lämpimällä enemmät märät pois sitten enää viileällä ilmalla. Kuuma ilma rikkoo turkkia. Apuna minulla on myös tuuletin (viime kesän keksintö auttaa aika paljon). Kun kissa on ns. kuiva pidän tauon noin 10-15 min. Näin se kuivauksen aiheuttama kosteus tulee pintaan. Ja viimeistelen kuivauksen viileällä kovalla puhalluksella. Lopuksi talkit tarvittaviin paikkoihin sähkönpoistoa sekä silkkitippoja.
Kuivauksen aikana käytän 3-4 eri kampaa ja lopuksi karstaa.
Paras ”saavutus” näyttelykissan kuntoonlaitolla on minulla 7-8 tuntia. Zimi ei silloin vielä asunut kotona ja oli aika pitkä tauko näyttelyiden välissä.
Normaalisti noin kerran kuussa tehtävillä näyttelytrimmauksilla, silloin kun turkkia on, sujuvat ne noin kolmessa tunnissa ja nopsempaankin. Kotikutoisen pesuun ja kuivaukseen menee tunti. Toki persialaisen voi pestä ilman että kuivaa föönillä, tällöin on vaan kammattava turkkia ettei se vaan pääse huopaantumaan ja takkuuntumaan. Mutta näyttelykissan turkkiin on hyvin vaikea saada ilmavuutta ilman fööniä ja pahimmassa tapauksessa tulee jaokkeita ja ”töyhtöjä” turkkiin.
Totutetaanko pentuja jo pienestä pitäen käsittelyyn (pesuihin jne)?
Tämä tietenkin on kasvattajakohtaista mutta pääosin varmaan kyllä ja paljon.
Itse tosiaan pesen hipsut eka kertaa noin 7-8 viikon iässä ja pesen ainakin vielä toiseen kertaan ennen lähtöä. Kampaamiseen totuttelu alkaa noin neljän viikon iässä, silmiä putsataan myös tällöin joka päivä. Ja tietenkin silmiä putsataan tätä ennenkin. Pentujen ottajille muistan aina mainita että kissan häntää voi todella koskea ja ”vetää”. Eli sen todella voi kammata. Ja muutenkin pentu kannattaa totuttaa uudessa kodissa turkin hoitoon paras aika ei suinkaan ole leikkiaika vaan väsynyt kaveri. Sillä vaikka pentua olisi kammattu kasvattajan luon viisi kertaa päivässä kädet ovat erilaiset jotka sitä tekevät ja luottamussuhde tässä asiassa on hyvin tärkeä ja saavutettava. Kukaan ei halua että satutetaan. Kissa joka pitää kampaamisesta on paljon parempi vaihtoehto kuin rimpuileva kissa. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.
Näyttelyissä persialaisia näkee laitettavan vielä jonkin verran ennen arvosteluun menoa. Mitä tuolloin tehdään?
Silmien ympäristön puhtaus on hyvin tärkeää. Viimeistely tietenkin vielä tehdään näyttelypaikalla, kampaus, tarkistetaan talkin tarve, sähkönpoisto, silkkitipat. Ja tietenkin myös ne vatsanaluskarvat pitäisi olla ojennuksessa eikä kikkurassa.
