MITÄ TULEE HUOMIOIDA MYYNTI-, SIJOITUS- ja YHTEISOMISTUSSOPIMUKSISSA?
Tärkein asia on ymmärtää, että allekirjoitettu sopimus on allekirjoittajien hyväksymä, joten sopimus tulee lukea tarkoin.

Myyntisopimukset
Kuten kaikissa sopimuksissa, myös kissakauppasopimuksessa tulee olla pennun täydelliset tiedot rekisterinumeroineen ja mahdollisine mikrosirunumeroineen (jos pentu on sirutettu ennen myyntiä). Sopimuksessa on hyvä mainita sekä myyntihinta että kissan arvo siitoskäytössä, mikäli myyty kissa on tasoltaan lemmikki eikä sitä ole myyty näyttely-/siitoskissana. Tämä siitä syystä, että mikäli sopimusta rikotaan, kasvattajalla on oikeus vaatia ostajaa korvaamaan myyntihinnan ja siitosarvon välinen erotus, mikäli kasvattajalla on käytössään eri hintaluokat eri tasoa oleville pennuille. Lemmikkitasoisen kissan myyntisopimuksessa tulee olla maininta myös leikkausiästä, joka on yleensä ohjeellinen (”viimeistään x iässä”) sekä maininta pennun rokotuksista, vanhempien testeistä ja loishäädöistä (madotukset). Tietysti tärkeintä asiaa unohtamatta, allekirjoitukset ja päivämäärät kuuluvat sopimukseen. Allekirjoituksella ostaja sekä myyjä ovat hyväksyneet sopimuksen ehdot ja sitoutuneet niitä noudattamaan. Riitatapauksissa katsotaan, onko sopimus kohtuullinen vai kohtuuton ehdoiltaan.

Joskus kasvattaja voi myydä, varsinkin uroksia, ns. käyttöoikeudella. Tämä tarkoittaa, että kasvattaja kirjaa sopimukseen käyttöehdot joita vastaan hän kissan myy. Ehdot voivat sisältää kasvattajan mahdollisuuden käyttää urosta esimerkiksi kahteen (2) astutukseen omille siitosnaarailleen, joko veloituksetta tai korvausta vastaan riippuen siitä, onko kollin myyntihinta alennettu vai ei. Tällaisissa tapauksissa omistajana on ostaja, joka on hyväksynyt sopimuksessa myyntiehtoina olevat astutukset ja sitoutunut toimimaan niiden mukaisesti. Lisäksi olisi hyvä laittaa sopimukseen myös sanktiot eli seuraamukset mikäli sopimusta rikotaan sekä aikarajat mihin mennessä esim. käyttöehtojen tulee täyttyä.

Sijoitussopimukset
Sijoitussopimukset, kuten kaikki muutkin sopimukset, ovat aina kahdenvälisiä ja tehdään molempien osapuolten kannalta kohtuullisiksi, huomioiden erinäisiä asioita kuten leikkausikä, kuka maksaa mitäkin kissan kuluja tms. Joissakin sopimuksissa on käytetty ”takuumaksua” eli vastaanottaja maksaa tietyn summan kasvattajalle jotain tiettyä ehtoa vastaan. On myös sopimuksia, joissa kissa on annettu ilmaiseksi ja kasvattaja pidättää itsellään omistusoikeuden tiettyjen ehtojen täyttymiseen saakka. Korvausvelvoitteista on erilaisia käytäntöjä. Vastaanottajalle saattaa esim. jäädä maksettavaksi kissan normaalit kulut (sairastumisesta, rokotuksista, ruokinnasta, hiekoista jne.) ja kasvattajalle kaikki mikä liittyy kissan käyttöön kasvatuksessa (testit, astutuskulut, pakolliset näyttelyt jne.). Kissan sijoitukseen ottavan on ymmärrettävä, että kissa ei ole ilmainen, ainoastaan ostohinta jää pois. Usein näin, varsinkin ilmaiseksi luovutetun kissan kohdalla, siirto tapahtuu kun kissa on steriloitu/kastroitu pois kasvatuskäytöstä. Sijoituskissa on aina kasvattajan tai muuten sijoitukseen antavan henkilön omaisuutta, kunnes omistusoikeus kirjallisella sopimuksella siirretään, eli kissaa koskevat päätökset tekee aina kasvattaja/omistaja.

Takuumaksua käytetään yleensä tapauksissa, joissa vastaanottaja haluaa itse käyttää kissaa myöhemmin kasvatukseen. Jos kasvattaja maksaa itse kissan kasvatukseen liittyvät kulut, hän myös pitää pentujen myynnistä saamansa tulot. Jos taas sopimus on tehty niin, että vastaanottaja maksaa kasvatuskulut, saa hän myös pitää pentujen myyntitulot. Kasvattajalla on tällöin oikeus valita haluamansa pentu itselleen ilman korvausta, vastineena ilmaisesta tai muutoin edullisesti annetusta sijoituskissasta. Näin menetellään siksi, että kasvattajalle on koitunut kuluja sijoituskissan kasvatuksesta. Sijoitussopimukset ovat aina hiukan erilaisia urosten ja naaraiden välillä johtuen urosten ja naaraiden erilaisesta käytöstä. Naaraiden sopimuksissa yleensä on maininta pentuemäärästä ja/tai pentumäärästä ennen omistuksen siirtymistä tai leikkausta.
Uroksilla yleensä vastaavasti astumismäärä/jälkeläismäärä joko kasvattajan omilla tai ulkopuolisilla naarailla. Ulkopuolisista astumisista yleensä vastaa kasvattaja tai omistaja jolla on oikeus allekirjoittaa astutussopimus. Vastaanottajalla tätä oikeutta ei ole. Naaraiden sopimuksissa kasvattaja/omistaja vastaa myös käytettävän uroksen valinnasta ja sopimusten allekirjoittamisesta uroksen omistajan kanssa.

Sijoitussopimuksia on siis hyvin monenlaisia, mutta yhteistä niille on se, että niissä pyritään huomioimaan molempien osapuolten edut.

Miksi kissoja sijoitetaan?
Yleisin syy lienee kissamäärän rajoittaminen omassa kodissa. Suomessa ei ole käytössä ”tehokissaloita”, joissa kasvatus tapahtuu häkkiolosuhteissa. Kasvattajat yleensä pyrkivät kasvattamaan pennut kodinomaisissa olosuhteissa perheen keskellä ja silloin kissamäärää joudutaan rajoittamaan. Osalla kasvattajista ei ole mahdollisuutta tai halua pitää molempia sukupuolia kotonaan vahinkoastumisten pelossa ja näin mm. uroksia sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Myöskään useampia uroksia ei aina ole mahdollista pitää yhtä aikaa. Kasvattaja ei sijoita kissaa saadakseen rahallista hyötyä, vaan pystyäkseen laajemmalla materiaalilla jatkamaan kasvatustaan. Myöskään vastaanottajan ei pidä ajatella hyötyvänsä sijoituksesta rahallisesti, vaan lähinnä ajatella saavansa tasokkaan kissan ilman suurta riskiä. Sijoitetut kissathan ovat yleensä rodun huipputasoa ja arvoltaan 500–1000e ja näyttelyttäminen leikattuna onnistuu omistuksen siirtymisen jälkeenkin. Lemmikkitasoisia ei sijoiteta, koska kasvattaja ei pidä sitä rodun jalostuksen kannalta tarpeellisena eikä omalle kasvatukselleen hyödyllisenä jalostettaessa tasokkaampia kissoja. Lemmikkitasoisella voi myös olla jokin kasvatuksen estävä virhe, joka ei leikatulla kissalla välttämättä estä näyttelykäyttöä eikä vaikuta lemmikin elämään elämänlaatua alentavasti.

Yhteisomistuskissat
Joskus kasvattaja myy pennun ns. yhteisomistuskissaksi, tai kaksi henkilöä, joko kasvattajia tai ei, ostavat kissan kotimaasta tai tuottavat ulkomailta kissan yhdessä. Näissäkin tapauksissa on hyvä tehdä tarkat kirjalliset sopimukset asioista, ottaen huomioon seuraavat seikat:

1. Missä kissa asuu
2. Mitä kuluja kumpikin omistaja hoitaa
3. Miten kissaa käytetään kasvatukseen, jos käytetään ja kuinka moneen pentueeseen
4. Miten kissa ruokitaan
5. Millä lääkäriasemalla käytetään
6. Kuka näyttelyttää ja milloin ja kuka maksaa näyttelyttämiskulut
7. Mitä tehdään jos toinen osapuoli haluaa luopua osuudestaan
8. Mitä testejä otetaan
9. Otetaanko kissalle vakuutus vai ei

Tällaisissa tapauksissa, varsinkin tuontikissojen kohdalla, kulut laitetaan puoliksi. Jos taas kasvattaja myy pennun esim. puoleen hintaan tai antaa sen ilmaiseksi yhteisomistukseen, on yleensä vastaanottajalla velvoitteita kasvattajaa enemmän. Kaikissa sopimuksissa tulee huomioida tilanne, missä henkilöiden välille syntyy riitaa omistuksesta tai kuluista. Mitä paremmin tilanteet on ennakoitu, sitä selvempää riitojen sopiminen tai sopimusten purkaminen tulee olemaan. Hyvät ystävätkin voivat riitaantua keskenään ja tarkoin tehdyt sopimukset auttavat silloin asioiden käsittelyä tunteiden sotkiessa hyvin usein selkeää ajattelua. Huolellinen sopimuksen kirjoittaminen, lukeminen ja varsinkin sovitun ymmärtäminen auttaa kumpaakin osapuolta, kuittien säilyttämisestä puhumattakaan.