Teksti: Eläinlääkäri Lea Pessi

Ylempien hengitysteiden tulehdukset ovat kissoilla melko tavallisia, varsinkin kissanpennuilla, suurissa kissaloissa ja löytöeläintaloissa.

Aiheuttajina ovat ensisijaisesti herpesvirus, calicivirus tai klamydia (Chlamydia psittaci), harvemmin bakteerit: Staphylococcus, Streptococcus, Pasteurella tai Mykoplasma spp.

Eräät virukset voivat aiheuttaa myös hengitystieoireita, vaikka aiheuttavatkin varsinaiset pääoireet muualle elimistöön, esim. tarttuvan vatsakalvontulehduksen aiheuttava corona-virus, Pox-virus, leukoosivirus FeLV ja kissan immuunikadon aiheuttava virus FIV.

Herpesviruksen aiheuttamat tulehdukset

Herpesvirus (FHV-1) aiheuttaa n. 40 % kissojen ylempien hengitysteiden tulehduksista. Virusta esiintyy maailmanlaajuisesti. Kaikki kissat ovat sille herkkiä, vaikka tautia esiintyy erityisesti kissanpennuilla, varsinkin sairaiden emojen pennuilla; suurissa kissaloissa ja löytöeläintaloissa; imettävillä, tiineillä naarailla ja sairailla kissoilla (heikko vastustuskyky).

Virus ei elä pitkiä aikojen elimistön ulkopuolella, huoneenlämpötilassa se säilyy korkeintaan pari vuorokautta. Virus on hyvin tarttuva, ja tartunta tapahtuu pisaratartuntana kissan aivastaessa, suoraan kissasta kissaan nenäeritteiden välityksellä tai esineiden välityksellä. Tartunta voi tapahtua myös taudin kantajasta herkkään kissaan. Virusta esiintyy nenä- ja silmäeritteessä sekä syljessä.
Virus ei siirry istukan kautta syntymättömiin pentuihin.

Tartunnan jälkeen virus lisääntyy nenän limakalvolla, ja jo 24 tunnin kuluttua tartunnasta virus on pystytty osoittamaan nenäeritteestä. Itämisaika on 2-6 päivää. Ensimmäiset oireet ovat alakuloisuus, syömättömyys, kuume, aivastelu ja joskus runsas syljeneritys. Myöhemmin ilmaantuvat runsas silmä- ja sierainvuoto, silmän sidekalvontulehdus ja yskä. Joskus esiintyy kielen haavautumia, sarveiskalvontulehduksia ja jopa silmän pinnan haavautumia. Herpesvirus voi aiheuttaa vakavia silmävaurioita. Keuhkokuumetta, ihohaavoja tai hermostollisia oireita esiintyy harvoin. Sairastunut, tiine kissa voi saada keskenmenon, synnyttää sairaita pentuja, tai nuoret pennut voivat saada keuhkokuumeen.

Oireet helpottuvat kahdessa, kolmessa viikossa, mutta vakavissa tapauksissa voi kehittyä krooninen nuha (aivastelua ja sierainvuotoa). Kuolleisuus on alhainen, lukuun ottamatta vakavasti sairastuneita kissanpentuja. Ainakin 80 % kissoista, jotka toipuvat sairaudesta, jäävät kantajiksi lopun elämäänsä. Kissat voivat erittää virusta ”luonnollisissa olosuhteissa”, mutta yleisimmin stressin seurauksena, esim. eräiden lääkityksien, imetyksen, muuton, kissanäyttelyiden tai astutuksen jälkeen. Virusta alkaa erittyä n. viikon kuluttua ja eritys kestää n. kaksi viikkoa. Joskus kissalla voi olla vähäisiä oireita.

Diagnoosi tehdään viruseristyksen tai vasta-ainetestin perusteella. Viruseristyksessä näytteeksi otetaan pumpulipuikolla sairaan kissan sierain- tai silmäeritettä. Vasta-aineet tutkitaan verinäytteestä.

Hoitona vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää viruksiin tehoavaa lääkitystä, mutta se ei ole kovin tavallista. Yleisimmin kissa saa ns. tukihoitoa: antibioottia suun kautta, silmätippoja, nenätippoja ja nestehoitoa. Ruoka on parasta tarjota lämmitettynä, lisäksi kannattaa suosia voimakastuoksuisia ja kosteita ruokia.

Ennaltaehkäisynä käytetään rokotetta. Rokotus ei estä tartuntaa, mutta rokotetuilla kissoilla on yleensä lievemmät oireet. Kissanpennut rokotetaan vähintään kahdesti niiden täytettyä 12 viikkoa, uusintarokotukset vuosittain. Kissanpentujen rokotusohjelma voidaan aloittaa aikaisemmin, jos kissalassa esiintyy runsaasti hengitystietulehduksia.

Kissalan olosuhteet pitää luoda sellaisiksi, että viruksen elinolosuhteet ovat mahdollisimman huonot, esim. sopiva huoneen lämpötila, alhainen suhteellinen kosteus, riittävä ilmanvaihto ja riittävän alhainen kissatiheys ja sairaiden kissojen eristämismahdollisuus.

Caliciviruksen aiheuttamat hengitystietulehdukset

Calicivirus (FCV) aiheuttaa n. 40 % kissojen ylempien hengitysteiden tulehduksista ympäri maailmaa, eli herpes- ja calicivirukset aiheuttavat pääosan kissan ylempien hengitysteiden tulehduksista.

Virus voi elää elimistön ulkopuolella jopa 10 vuorokautta. Tämäkin virus on hyvin tarttuva, tarttumismekanismit ovat samat kuin herpes-viruksella. Tarttumisen jälkeen virus lisääntyy suuontelossa, nielurisoissa ja ylemmissä hengitysteissä ja voidaan osoittaa jo 24 tunnin kuluttua tartunnasta, aina neljään viikkoon asti. Virtsasta ja ulosteesta voi löytyä myös virusta. Kliiniset oireet alkavat yleensä 3-4 päivän kuluttua tartunnasta.

Eri calici-viruskantojen aiheuttamat oireet vaihtelevat suuresti, lievemmissä tapauksissa kissalla on vain lievää niiskutusta, ja vakavammissa tapauksissa, varsinkin kissanpennuilla, voi esiintyä tappavaa keuhkokuumetta. Yleensä caliciviruksen aiheuttamissa hengitystietulehduksissa on lievät oireet: aivastelua, lievää silmä- ja sierainvuotoa, lämmönnousua ja ruokahaluttomuutta. Tyypillisiä muutoksia ovat haavautumat suussa, varsinkin kitalaessa, kielessä, huulissa ja nenänpäässä, samanaikaisesti ei välttämättä tarvitse olla hengitystieoireita. Haavautumia voi olla myös muualla esim. varpaissa ja varpaiden välissä. Vakavammissa tapauksissa kissalla on keuhkokuume ja hengitysvaikeuksia. Joskus voi esiintyä ontumista. Vakavia silmäoireita on harvoin.

Sairastuneet kissat jäävät kantajiksi ja erittävät virusta jatkuvasti-ajoittain, edeltävää stressiä ei vaadita. Jopa 20 % kantajista erittää virusta jatkuvasti. Kissat erittävät virusta vähintään 30 päivää, puolet sairastuneista 75 päivää, ja toiset jopa vuosia. Eräät kantajat erittävät suuriakin määriä viruksia ja toimivat tehokkaina tartunnanlähteinä.

Diagnoosi voidaan tehdä joissakin tapauksissa kliinisen kuvan perusteella (haavautumat suussa), mutta yleisimmin se tehdään viruseristyksen tai vasta-ainetestin perusteella.

Hoitona on jälleen ns. tukihoito: antibioottia suun kautta, silmätippoja ja tarvittaessa nestehoitoa. Kissan ympäristön tulee olla vedoton ja puhdas. Joskus ilmankostuttajista on apua, jotta kissan olisi helpompi hengittää. Haavautumien johdosta syöminen voi olla hankalaa, joten omistajan on huolehdittava siitä, että kissalla on pehmeää mutusteltavaa. Ontumiseen ja nivelkipuihin voi antaa särkylääkettä (vain eläinlääkärin ohjeiden mukaan!). Toipuminen on yleensä nopeaa.

Ennaltaehkäisynä on rokote.

Klamydian aiheuttamat hengitystietulehdukset

Chlamydia psittaci on bakteeri, joka aiheuttaa 10-15 % kissojen hengitystietulehduksista. Bakteeri lisääntyy hengitysteissä, aiheuttaen ärsytystä ja lieviä oireita. Bakteeri voi lisääntyä myös ruoansulatuskanavassa ja kohdussa, mutta niissä se ei yleensä aiheuta oireita. Klamydia elää elimistön ulkopuolella korkeintaan 48 tuntia. Klamydioosi on yleinen 2-6 kuukauden ikäisillä kissanpennuilla, kissaloissa ja löytöeläintaloissa.

Eräiden lähteiden mukaan Chlamydia psittaci voi aiheuttaa ihmisille lievän silmän sidekalvon tulehduksen.

Tartunta tapahtuu sairaan kissan silmä-, sieraineritteestä tai syljestä suoraan toiseen kissaan tai esineiden/ihmisen välityksellä. Itämisaika on 3-10 vuorokautta. Klamydia aiheuttaa yleensä oireita vain hengitysteihin ja silmiin. Oireina voi olla syömättömyyttä, yskää, vaikeutunutta hengitystä, kuumetta, keuhkokuumetta, nuhaa tai silmävuotoa. Pääoire on yleensä silmän sidekalvon tulehdus, joka on aluksi vain toisessa silmässä, mutta myöhemmin molemmissa silmissä. Joissakin tapauksissa sairaiden emojen pennuilla esiintyy vakavaa silmätulehdusta pian syntymän jälkeen. Kliininen vaihe kestää muutamia päiviä, viikkoja.

Diagnoosi tehdään yleensä vasta-ainetestin perusteella (verestä). Bakteeri voidaan osoittaa myös tietyillä värjäysmenetelmillä (näyte otetaan vanupuikolla silmäeritteestä).

Hoitona käytetään antibioottia suun kautta ja silmätippoina. Hoito kestää useita viikkoja, joskus jopa 6 viikkoa. Mikäli kissa saa asianmukaisen lääkityksen, on ennuste yleensä hyvä. Ilman lääkitystä kissa jää kantajaksi ja erittää bakteeria erityisesti silmäeritteessä, vaikka olisi muuten oireeton.

Ennaltaehkäisynä on rokote. Eräät eläinlääkärit suosittelevat olla rokottamatta sellaisia kissoja, jotka ovat perheen ainoita lemmikkejä.

Muut hengitystietulehduksia aiheuttavat virukset ja bakteerit

Kissojen tarttuvan vatsakalvon (FIP) aiheuttava corona-virus voi ensimmäisenä oireinaan aiheuttaa lievän hengitystietulehduksen (nuhaa, silmä- ja sierainvuotoa). Virus lisääntyy kissan hengitysteissä ennen kuin siirtyy “eteenpäin” keuhkoihin, vatsaan ja suolistoon.

Leukoosi- ja kissan immuunikadon aiheuttava virus ei varsinaisesti aiheuta hengitystietulehduksia. Ne vaikuttavat elimistön puolustusmekanismeihin siten, että kissa altistuu herkemmin muille, varsinaisille hengitystietulehduksia aiheuttaville bakteereille ja viruksille.

Pox-virus aiheuttaa tyypillisesti ihovaurioita, mutta on todettu, että jopa 20 %:lla sairastuneista on myös hengitystieoireita.

Useat bakteerit voivat aiheuttaa hengitystietulehduksia, mutta yleisimmin ne eivät ole ensisijaisia tulehduksen aiheuttajia, vaan aluksi on joku muu tekijä (esim. herpes-virus) raivannut tietä ja altistanut kissan bakteerin aiheuttamalle hengitystietulehdukselle.

Kokeellisesti on kissoihin voitu tartuttaa Reo-virus, joka on aiheuttanut lievän hengitystietulehduksen.

Lähde: Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n jäsenlehti Serry 4/03