Rokottamisen tarkoituksena on antaa suoja erilaisia tarttuvia tauteja vastaan. Yleisimmin rokotetaan virusperäisiä tauteja vastaan, koska niille ei ole olemassa hoitokeinoja. Rokotussuosituksissa huomioidaan taudin yleisyys ja rokotteen tehokkuus sekä haittavaikutusten vähäisyys, näiden pohjalta Suomessa suositellaan kaikkien kissojen rokottamista kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan.

Panleukopeniaviruksen aiheuttama kissarutto on ollut hyvin yleinen tauti kissoilla, ja se johtaa yleensä sairastuneen kissan kuolemaan. Rokote antaa erittäin hyvän suojan tautia vastaan, koska tautia aiheuttava virus on aina samantyyppinen virus.

Kissaflunssan osaltakin rokotesuoja on melko hyvä, vaikka kissaflunssa voi aiheutua monien viruskantojen kautta,  ja niissäkin tapauksissa, joissa rokote ei anna täyttä suojaa tautia vastaan, tauti yleensä sairastetaan lievempänä, jos rokotesuoja on olemassa. Kissaflunssa on erittäin yleinen tauti kissoilla ja tartuntamahdollisuus on olemassa kaikkialla siellä missä on tai on ollut lähiaikoina kissoja. Kissat voivat olla tartuttajia myös oireettomina, ja kerran sairastunut kissa saattaa kantaa loppuelämänsä virusta elimistössään, mm. herpes-virus jää yleensä pysyvästi kissalle. Kissa, jolla virus on elimistössään, ei ole tartunnanaiheuttaja jatkuvasti, mutta tauti saattaa puhjeta uudestaan esim. stressin seurauksena. Kissaflunssarokotteet antavat yleensä suojan kahta yleisintä virustyyppiä, eli herpestä (rinotrakeiitti-virus) ja calici-viruksia vastaan. Kissaflunssa ei yleensä ole vaarallinen aikuiselle kissalle, sen sijaan alle 16-viikkoiset kissanpennut sairastuessaan voivat saada huomattavasti aikuista kissaa pahempia oireita, ja toisaalta vanhalle kissalle, jolla vastustuskyky on heikentynyt, voi sairastuminen olla kohtalokasta.

Ulkomailla matkustaville kissoille myös rabies- eli vesikauhurokotus on tarpeen. Rokotus vaaditaan lähinnä kansanterveydellisistä syistä, rabieshan on niitä harvoja tauteja, joka voi tarttua eläimestä ihmiseen, mutta toki kissakin sairastuessaan siihen on vaarassa. Suomessa viimeisestä tavatusta rabiestapauksesta on jo toistakymmentä vuotta, mutta Suomea ei edelleenkään lasketa rabiesvapaaksi alueeksi.  Sen sijaan lähinaapurustossamme itään päin (Viro ja Venäjä), Keski- ja Etelä-Euroopassa, USA:ssa ja Kanadassa, joista yleisimmin tuontikissamme tulevat ja kissamme matkustavat, rabiesta tavataan, toki yleensä vain luonnonvaraisilla eläimillä, koska lemmikkieläinten rokotukset vaaditaan niin näyttelyissä kuin maahantuotaessakin. Lähinaapurimme länteen päin eli Ruotsi ja Norja, sen sijaan ovat rabiesvapaita alueita, ja näihin maihinhan lemmikkieläinten vienti sitten sisältääkin melkoiset säädökset rabieksen osalta. Suomessa ei nykyisin vaadita kissanäyttelyihinkään rabiesrokotusta, eikä kissaa turhaan kannata rokottaakaan rabiesta vastaan, ellei ole aikomusta lähteä kissan kanssa ulkomaille.

Näiden lisäksi Suomessa voidaan rokottaa kissa klamydiaa vastaan, mutta kyseessä on bakteeriperäinen, siten hoidettavissa oleva, tauti, rokotteen teho ei myöskään ole kovin hyvä ja toisaalta rokotteella on todettu jonkin verran enemmän sivuvaikutuksia, kuin edellä mainituilla rokotteilla. Samoin kissa voidaan rokottaa leukoosia (FeLV) vastaan, mutta rokote ei niinikään ole kovinkaan tehokas, eikä tautikaan kovin yleinen. Suomessa ei ole hyväksytty muita rokotteita kissoille, vaikka maailmalla on rokotteita joitain muitakin tarttuvia tauteja vastaan. Näiden rokotteiden tehosta ja haittavaikutusten vähäisyydestä ei olla vielä vakuuttuneita, osittain jopa epäillään niiden olevan haitallisia.

Rokotetyypit

Rokotetyyppejä on kahdenlaisia: joko ns. “eläviä” tai tapettuja eli inaktivoituja rokotteita.

Eläviä viruksia sisältävät rokotteet

Elävät rokotteet sisältävät eläviä, mutta heikennettyjä viruksia tai bakteereita. Ne eivät aiheuta tautia (tai tauti sairastetaan hyvin lievänä), mutta muodostavat immuunivasteen. Elävien rokotteiden etuna on se, että ne antavat yleensä pidemmän ja paremman immuniteetin, eli rokotuskertoja tarvitaan harvemmin, suojaava vaikutus tulee nopeasti rokottamisen jälkeen, aiheuttavat vähemmän yliherkkyysreaktioita, koska niissä ei tarvita immuunivasteen tehoa parantavia adjuvantteja ja ne ovat edullisempia. Haittoina elävillä rokotteilla on se, että ne saattavat aiheuttaa jäännösvirulenssia ja voivat muuttua virulentimmaksi säilytyksessä tai käytössä, on olemassa kontaminoivien mikrobien vaara (eli rokotettu eläin tartuttaa ympäristöönsä tautia), kahden samanaikaisesti käytettävän rokotteen anto voi aiheuttaa interferenssiä (eli ilmiö, jossa esim. elävä rokotevirus estää toisen rokoteviruksen lisääntymisen rokotetussa eläimessä. Elävällä rokotteella ei ole tehoa, mikäli rokoteviruksen lisääntyminen estyy), voivat olla vaarallisia sairaalle tai tiineelle eläimelle ja säilytys vaatii katkeamattoman kylmäketjun (yleensä rokotteet säilytetään kylmäkuivattuina). Elävää kissaruttorokotetta ei suositella annettavaksi alle 9 viikkoisille pennulle.

Suomessa hyväksytyt eläviä viruksia sisältävät kissarokotteet

Felidovac L – kissarutto

Felidovac L sisältää kylmäkuivattuja, eläviä, heikennettyjä, soluviljelmissä kasvatettuja kissaruttoviruksia.
Annos 1 ml ihonalaisesti (lapa-alueelle) tai lihaksen sisäisesti (reisilihakseen).
Perusimmunisointi: 1. rokotus 8 – 10 viikon iässä, 2. rokotus 12-16 viikon iässä. Yli 12 viikon ikäisille riittää yleensä yksi rokotuskerta. Tehosterokotukset: 1-2 vuoden välein.
Ei kantaville, sairaille, eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille. Vain loisten varalta lääkityille kissoille. On tärkeää, että rokotettavat kissat eivät ole kosketuksissa sairaiden kissojen kanssa 3 päivää ennen ja jälkeen rokotuksen.

Dohycat CHP – kissaflunssa ja -rutto

Dohycat CHP sisältää kylmäkuivattuja, eläviä, heikennettyjä kissan soluviljelmissä kasvatettuja herpes-, calici- (kissaflunssa) ja panleukopenia (kissarutto) -viruksia
Annos 1 ml ihonalaisesti tai lihaksen sisäisesti .
Perusimmunisointi: 1. rokotus alkaen 9-10 viikon iästä, 2. rokotus 3-4 viikon kuluttua ensimmäisestä. Jos pennut rokotetaan ennen 9 viikon ikää, ne on rokotettava 3-4 viikon välein 12 viikon ikäiseksi asti. Täysikasvuiset kissat rokotetaan kaksi kertaa 3-4 viikon välein. Tehosterokotus: vuosittain.
Ei kantaville, sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.

Nobivac Tricat – kissaflunssa ja -rutto

Nobivac Tricat sisältää eläviä, avirulentteja, soluviljelmissä kasvatettuja kylmäkuivattuja kissan rinotrakeiitti-, calici- ja panleukopeniaviruksia.
Annos 1 ml ihonalaisesti tai lihaksen sisäisesti.
Perusimmunisointi: Ensimmäinen rokotus voidaan antaa 12 viikon ikäisenä. Toinen rokotus annetaan 3-4 viikkoa ensimmäisen rokotuksen jälkeen. Jos rokotesuojaa tarvitaan aikaisemmin, voidaan ensimmäinen rokote antaa jo 9 viikon ikäiselle pennulle, jolloin toinen rokotus tulisi antaa 3 viikon kuluttua ensimmäisestä.
Rokotteen turvallisuutta tiineenä oleville kissoille ei ole tutkittu. Rokote on kontraindisoitu tiineille kissoille. Rokotettava vain kliinisesti terveitä kissoja. Kissaa ei saa altistaa tartunnalle 7 vuorokauteen toisen rokotuksen jälkeen.
Rokotteen yhteisvaikutetta muiden lääkeaineiden kanssa ei ole riittävästi tutkittu, joten sitä ei tule antaa yhdessä muiden lääkkeiden tai rokotteiden kanssa.
Rokote suositellaan annettavaksi huoneenlämpöisenä.

Felirab PT – kissarutto ja rabies

Felirab PT sisältää kylmäkuivattuja, eläviä, heikennettyjä soluviljelmissä kasvatettuja kissaruttoviruksia (FPL) ja kylmäkuivattuja, inaktivoituja rabiesviruksia. Adjuvanttina alumiinihydroksidi.
Annos 1 ml ihonalaisesti (lapa-alueella)
Perusimmunisointi: Yli 12 viikkoa vanhat pennut rokotetaan kerran. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää, ne on rokotettava uudestaan 12-16 viikon iässä. Seuraavat tehosterokotukset 1-2 vuoden välein.
Ei kantaville, sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.

Tapetut eli inaktivoidut rokotteet

Tapetut eli inaktivoidut rokotteet kasvatetaan kuten elävät rokotteet, mutta kasvatuksen lopuksi ne inaktivoidaan. Immuunivasteen tehostamiseksi käytetään erilaisia adjuvantteja. Tapettujen rokotteiden etuina on se, ettei kahden samanaikaisen rokotteen käyttö aiheuta interferenssiä (eivät siis heikennä rokotteiden tehoa), ei aiheuta jäännösvirulenssia eikä kontaminoivia mikrobeja muodostu (eli eivät aiheuta tartuntavaaraa ympäristössä), eivätkä yleensä ole vaarallisia sairastuneille tai tiineille eläimille, ja ovat pysyviä säilytyksessä. Haittana tapetuilla rokotteilla on heikompi immuunivaste, adjuvanttien käyttö lisää yliherkkyysreaktioita ja niiden valmistus on kalliimpaa.

Suomessa hyväksytyt inaktivoituja viruksia sisältävät kissarokotteet

Fel-O-Vax PCT – kissaflunssa ja -rutto

Fel-O-Vax PCT sisältää soluviljelmissä kasvatettuja, formaliinilla inaktivoituja kissan rinotrakeiitti (FRV) -, calici (FCV) ja panleukopeniaviruksia (FPL). Kolmoisadjuvantti.
Annos 1 ml lihaksen sisäisesti tai ihonalaisesti.
Perusimmunisointi: yli 12 viikkoa vanhat kissat rokotetaan kaksi kertaa 3-4 viikon välein. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää, ne on rokotettava uudestaan 12-16 viikon iässä. Rokotteen edustajan ilmoittama alin ikäsuositus on 5-6 viikkoa. Tehosterokotus vuosittain.
Myös kantavat kissat voidaan rokottaa.

Fel-O-Vax IV – kissaflunssa ja -rutto sekä klamydia

Fel-O-Vax IV sisältää soluviljelmissä kasvatettuja, formaliinilla inaktivoituja kissan rinotrakeiitti (FRV) -, calici (FCV) ja panleukopeniaviruksia (FPL) sekä inaktivoitu klamydia (Chlamydia psittaci). Kolmoisadjuvantti.
Annos 1 ml lihaksen sisäisesti tai ihonalaisesti.
Perusimmunisointi: yli 12 viikkoa vanhat kissat rokotetaan kaksi kertaa 3-4 viikon välein. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää, ne on rokotettava uudestaan 12-16 viikon iässä. Rokotteen edustajan ilmoittama alin ikäsuositus on 5-6 viikkoa. Tehosterokotus vuosittain.
Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.

Fevaxyn Pentofen – kissaflunssa ja -rutto, klamydia ja leukoosi

Fevaxyn Pentofen sisältää sisältää soluviljelmissä kasvatettuja, inaktivoituja kissan rinotrakeiitti (FRV) -, calici (FCV), panleukopeniaviruksia (FPL) ja kissan leukemiaviruksia (FeLV) sekä inaktivoitu klamydia (Chlamydia psittaci). Kolmoisadjuvantti.
Annos 1ml lihaksen sisäisesti.
Perusimmunisointi: yli 9 viikkoa vanhat pennut rokotetaan kaksi kertaa 3-4 viikon välein. Jos pennut rokotetaan ennen 12 viikon ikää ja niillä on suuri riski saada leukemiavirustartunta, ne suositellaan rokotettavaksi kolmesti. Tehosterokotukset vuosittain.
Vain terveet, FeLV-negatiiviset ja loisten varalta lääkityt kissat rokotetaan. Rokotus ei vaikuta kissan leukemiavirusinfektion kulkuun, jos kissa on jo leukemiaviruksen infektoima. Infektoitunut kissa erittää leukemiavirusta rokotuksesta riippumatta. Infektoituneet kissat levittävät tartuntaa herkkiin kissoihin. Tämän vuoksi suositellaan, että kissat, joilla on ollut huomattava riski altistua leukemiavirukselle, testataan leukemiaviruksen varalta ennen rokotusta.
Testitulokseltaan positiiviset kissat on eristettävä muista ja testattava uudelleen 1-2 kuukauden kuluttua.
Rokotteen turvallisuutta ei ole tutkittu kantavilla kissoilla. Kantavien kissojen rokottamista ei suositella.

Rabiesrokotteet

Madivak

Madivak sisältää kanan fibroblastisoluviljelmässä kasvatettuja, beta-propionilaktonilla inaktivoituja rabiesviruksia (Flury LEP-kanta). Adjuvanttina alumiinihydroksidi.
Annos 1 ml ihonalaisesti.
Kissanpennut voidaan rokottaa aikaisintaan 7 viikon iässä. Jos emä on rokotettu, ensimmäinen rokotus suositellaan annettavaksi 3-4 kuukauden iässä.
Tehosterokotukset annetaan kahden vuoden välein. Jos eläin on rokotettu alle vuoden ikäisenä, on ensimmäinen tehosterokotus annettava jo vuoden kuluttua.
Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.

Nobivac rabies vet

Nobivac rabies vet sisältää BHK-21-soluviljelmissä kasvatettuja, beta-propionilaktonilla inaktivoituja rabiesviruksia (Pasteut RIV-kanta). Adjuvanttina alumiinifosfaatti.
Annos 1 ml lihaksen sisäisesti tai ihonalaisesti.
Kissanpennut: Ensimmäinen rokotus annetaan 4 kk:n iässä. Tehosterokotukset: Ensimmäinen uusintarokotus annetaan vuoden iässä, tehosterokotukset kahden vuoden välein.
Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille eläimille. Tiineet eläimet voidaan rokottaa.

Rabdomun

Rabdomun sisältää BHK-21 (baby hamster kidney)-soluviljelmässä kasvatettuja, aziridiinilla inaktivoituja rabiesviruksia (Flury LEP-kanta). Adjuvanttina alumiinihydroksidi.
Annos 1 ml ihonalaisesti.
Kissanpennut voidaan rokottaa aikaisintaan 7 viikon iässä. Jos emä on rokotettu, ensimmäinen rokotus suositellaan annettavaksi 3-4 kk:n iässä.
Tehosterokotukset: annetaan kahden vuoden välein. Jos eläin on rokotettu alle vuoden ikäisenä, on ensimmäinen tehosterokotus annettava jo vuoden kuluttua.
Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.

Rabisin

Rabisin sisältää hamsterista peräisin olevassa NIL-soluviljelmässä kasvatettuja, beta-propionilaktonilla ja lämpökäsittelyllä inaktivoituja rabiesviruksia (Wistar G 57-kanta). Adjuvanttina alumiinihydroksidi.
Annos 1 ml ihonalaisesti.
Kissanpennut voidaan rokottaa aikaisintaan 7 viikon iässä. Jos emä on rokotettu, ensimmäinen rokotus suositellaan annettavaksi 3-4 kk:n iässä.
Tehosterokotukset: annetaan kahden vuoden välein. Jos eläin on rokotettu alle vuoden ikäisenä, on ensimmäinen tehosterokotus annettava jo vuoden kuluttua.
Ei sairaille eikä yleiskunnoltaan heikoille kissoille.

Kissanpentujen rokotus

Kissanpennut saavat n. 10% tarvitsemistaan vasta-aineista emoltaan ennen syntymää, loput vasta-aineet (passiiviset vasta-aineet) pentu saa ensimmäisen 4-6 tunnin aikana syntymästä imemästään emon ternimaidosta. Näiden vasta-aineiden avulla pentu saa tarvitsemansa suojan ensimmäisten viikkojen ajaksi. Samalla ne kuitenkin myös estävät pennun oman vasta-ainetuotannon käynnistymistä, ja siten myös rokotteiden kautta saadun suojan muodostumista. Vähitellen maternaaliset vasta-aineet häviävät pennun elimistöstä ja pennun oma vasta-ainetuotanto käynnistyy. Välissä on kuitenkin vaihe, jolloin maternaalisten vasta-aineiden määrä on riittämätön antamaan pennulle täyttä suojaa tauteja vastaan, mutta toisaalta  pennun oma vasta-ainetuotantokaan ei ole vielä kehittynyt riittäväksi antamaan pennulle suojaa. Maternaaliset vasta-aineet säilyvät eri aikoja pennulla, riippuen emolta saadusta vasta-ainemäärästä (johon vaikuttaa mm. se, kuinka pitkä aika on kulunut emon rokottamisesta ennen pentujen syntymää. Se kuinka hyvä suoja emolla on vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon vasta-aineita siirtyy ternimaitoon) sekä saadun ternimaidon määrästä. Synnytyksen jälkeen kannattaa varmistaa, että jokainen pentu saa riittävästi ternimaitoa ensimmäisen 4-6 tunnin aikana. Eri pennuilla  samassa pentueessa voi siis myös olla erilainen määrä vasta-aineita veressään. Maternaalisten vasta-aineitten määrä alkaa vähetä kissanpennun elimistöstä 4-6 viikon iässä ja ovat hävinneet pennulta kokonaisuudessaan 12-16 viikon ikään mennessä.

Maternaalisten vasta-aineitten määrä kissanpennun elimistössä vaikuttaa rokotteen antaman suojan tehokkuuteen. Toisaalta kuitenkin pentujen rokottamisen aloittamiseen vaikuttaa merkittävästi myös se, kuinka suuri mahdollisuus kissanpennulla on saada tartunta ympäristöstään. Tartuntariskiin vaikuttaa taloudessa olevien kissojen määrä sekä niiden mahdollisuus tuoda tartunta muualta, esim. näyttelyistä, sekä tietenkin se, jos taloudessa elävät kissat jo ovat tartunnanaiheuttajia. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat siihen, milloin kissanpentujen rokottaminen tulisi aloittaa. Samoin kissanpennun tuleva elämäntehtävä ja olosuhteet vaikuttavat rokotusohjelmaan, onhan kissanpennun saatava riittävä suoja tauteja vastaan jo ennen kuin se lähtee ensimmäiseen näyttelyynsä tai muuttaa uuteen kotiinsa, varsinkin jos tulevassa elinympäristössä on mahdollisuus saada tartunta, vaikkei tartuntariski kasvatuskodissa olisikaan suuri.

Rokotuksen tehokkuus on paras, jos rokotus annetaan silloin kun kaikki maternaaliset vasta-aineet ovat hävinneet pennun elimistöstä, mutta vasta-aineet häviävät eri aikoina kissanpentujen elimistöstä ja jos tartuntariski on suuri, on rokotuksilla pyrittävä minimoimaan se aika, jolloin kissanpennun vastustuskyky on riittämätön. Joka tapauksessa väliin jää aika, jolloin kissanpennun vastustuskyky on riittämätön, joten toisaalta on myös pyrittävä varmistamaan mahdollisimman vähäinen tartuntamahdollisuus, ja tarvittaessa eristää pennut muista kissoista, jopa omasta emostaan, jos emo on mahdollinen tartunnanlähde. On myös muistettava se seikka, että kissanpentu sairastuessaan saa yleensä huomattavasti vakavampia oireita kuin aikuinen kissa.

Jos taloudessa on vain yksi tai kaksi kissaa, jotka eivät käy näyttelyissä eivätkä ole sairastaneet tai sairasta tarttuvia tauteja, on kissanpennun tartuntariski pieni ja kissanpentujen rokotusohjelma voidaan käynnistää siten, että se saa rokotuksista parhaan mahdollisimman tehon. Silloin ensimmäinen rokotuskerta kannattaa ajoittaa ajankohtaan, jolloin pennut ovat noin 12-viikkoisia. Rokotus tehostetaan toisella rokotuksella, joka annetaan 3-4 viikon kuluttua ensimmäisestä. Jos kissanpentu tarvitsee uudessa kodissaan rokotussuojan, voidaan rokotuksia aikaistaa mutta aina kuitenkin siten, että viimeinen rokotuskerta joka tapauksessa annetaan vasta kun pennulta varmasti ovat maternaaliset vasta-aineet hävinneet elimistöstä, eli pentu on yli 12-viikkoinen ja rokotusten väli on 3-4 viikkoa, joten tarvittaessa kissanpennut rokotetaan kolme kertaa.

Jos taloudessa on useita kissoja, joista osa käy näyttelyissä tai osa kissoista on taudinkantaja, on syytä pyrkiä minimoimaan pentujen tartuntariski. Pentue on syytä pyrkiä eristäminen muista kissoista, varsinkin siinä vaiheessa kun kissanpentujen vastustuskyky on alhaisimmillaan. Tartunta voi siirtyä pentuihin myös ihmisten välityksellä, joten kädetkin kannattaa pestä ennen kuin koskee pentuihin. Pentueen rokottaminen on myös silloin syytä aloittaa siinä vaiheessa, kun on oletettavaa että osalla pennuista ei enää maternaalisten vasta-aineiden määrä riitä antamaan heille riittävää suojaa, mutta niin alhaisella tasolla, että pennun oma vasta-ainetuotanto pystyy käynnistymään. Osalla pennuista saattavat silloin maternaaliset vasta-aineet ehkäistä rokotteen tehon, joten  useammilla rokotuskerroilla varmistetaan että kaikille pennuille muodostuu riittävä suoja. Rokotukset aloitetaan 6-8 viikon iässä, ne tehostetaan 3-4 viikon välein siten, että viimeinen rokotuskerta ajoittuu yli 12 viikon ikään. Ensimmäisillä rokotuskerroilla on syytä käyttää tapettuja rokotteita, viimeisellä kerralla voi halutessaan myös käyttää elävää rokotetta.

Jos pentu ei ole saanut ternimaitoa ensimmäisen 4-6 tunnin aikana syntymästään, on myös syytä aloittaa pentueen rokotusohjelma mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja varmistaa kolmella rokotuskerralla että pentu on saanut riittävän suojan.

Jos kissanpentu tarvitsee rabiesrokotuksen (muuttaa maahan, jossa rabiesrokotus maahantuotaessa vaaditaan tai tarkoituksena on myöhemmässä vaiheessa käydä kissan kanssa ulkomailla näyttelyissä), rabiesrokotus annetaan viimeisellä rokotuskerralla.

Pentueen rokotuksissa on myös huomioitava, että kissanäyttelyiden sääntöjen mukaan kissa tulee olla rokotettu kissaruttoa ja kissaflunssaa vastaan, ja ensimmäisen kerran annettu rokotus tulee voimaan vasta tehosteen jälkeen. Rokotus tulee myös olla annettu vähintään 15 vrk ennen näyttelyä. Jos siis kissanpentu lähtee näyttelyyn heti kuin se on mahdollista eli 3 kk:n ikäisenä, tulee rokotusohjelma ajoittaa siten, että pentu saa riittävät rokotukset myös näyttelyitä ajatellen. Silloin rokotusohjelma on aloitettava siten, että lasketaan ensimmäisestä näyttelypäivästä taaksepäin 15 vrk, jolloin saadaan toisen rokotuskerran viimeinen mahdollinen aika. Ensimmäinen rokotuskerta ajoitetaan sitten tästä päivästä 3-4 viikkoa aikaisemmaksi. Jos kissanpentu osallistuu näyttelyyn heti 3 kk ikäisenä, kannattaa harkita kolmatta rokotuskertaa sen jälkeen, kun kissa on käynyt näyttelyssä, jos vain tämä voidaan ajoittaa sopivaan kohtaan (eli seuraava näyttely ajoittuu siten, että rokotuksesta ehtii kulua 15 vrk).

Aikuisen kissan rokotukset

Perusrokotusten jälkeen suositellaan, että kissa rokotetaan 1 vuoden ikäisenä (ei siis vuosi edellisten rokotusten jälkeen), sen jälkeen vuosittain uusintarokotukset. Vaikka elävät, heikennetyt kissaruttorokotteet antavat suojan kahdeksi vuodeksi, yleensä mukana on kissaflunssarokote, jonka suoja on aina vain yksi vuosi, on kyseessä elävä tai tapettu rokote. Siinä tapauksessa, että käytetään ainoastaan elävää kissaruttorokotetta, voidaan uusintarokotus antaa kahden vuoden välein.

Jos kyseessä on kissa, jonka perusrokotus on jäänyt hoitamatta, tai edellisestä rokotuskerrasta on huomattavan pitkä aika, suositellaan että, ensimmäinen rokotus tehostetaan toisella rokotuksella, joka annetaan 3-4 viikon kuluttua ensimmäisestä rokotuksesta ja tämän jälkeen uusintarokotukset annetaan vuosittain.

Rokotukset astutusten yhteydessä ja tiineyden aikana

Ennen astutusta kannattaa varmistaa, että emokissan rokotukset ovat kunnossa. Mitä parempi rokotussuoja emolla on, sen paremman suojan hän antaa myös pennuilleen. Siten naaraskissa kannattaa rokottaa ennen astuttamista. Myös tiineenä oleva naaraskissa voidaan rokottaa, silloin tosin on varmistuttava siitä, että rokotus tehdään tapetulla rokotteella (eli muista kertoa eläinlääkärillesi siitä, että kissa on tiineenä, vaikkei se vielä kissasta näkyisikään ulospäin). Jos halutaan varmistaa ehdottoman hyvä vasta-ainesuoja myös tuleville pennuille, voidaan tiineenä oleva kissa rokottaa vielä 2-4 viikkoa ennen synnytystä uudestaan. Tällä pyritään varmistamaan emon ternimaidon mahdollisimman suuri vasta-ainepitoisuus.

Rokotusten haittavaikutuksista

Rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus, vaikkakin harvoin. Useimmiten oireet menevät ohi itsestään parin päivän sisällä. Vaikka rokotteet testataan ennen käyttöönottoa, testiaineisto on pieni ja siten käytön yhteydessä saattaa tulla esille myös uusia, ennen tuntemattomia haittavaikutuksia.

Tunnettuja (odotettavissa olevia) haittavaikutuksia ovat kuumereaktiot, huonovointisuus, paikalliset oireet pistoskohdassa, kipu ja osittain allergiset reaktiot. Eläviä rokotteita käytettäessä kuumereaktiot ja huonovointisuus ovat yleisempiä, paikallisoireet puolestaan tapettuja rokotteita käytettäessä (adjuvantin, säilyteaineen tai inaktivointiaineen seurauksena). Rokotetuilla eläimillä todetaan yleisesti lyhytaikaista kuumetta rokottamisen jälkeen, lisäksi voi esiintyä ruokahaluttomuutta, levottomuutta, ripulia ja oksentelua. Paikallisoireina voi ilmaantua turvotusta, joka yleensä on suurimmillaan 48 tunnin kuluessa rokotuksesta ja häviää sitten vähitellen. Kovempia paukamia voi syntyä, jos rokotteessa on adjuvanttina alumiinisuoloja.

Odottamattomiin haittavaikutuksiin kuuluvat kaikki ne haittavaikutukset, joita ei ole mainittu valmisteyhteenvedossa. Näitä ovat esimerkiksi allergiset reaktiot ja vierasainereaktiot. Allergiset reaktiot voivat ilmetä muutaman minuutin tai kolmen tunnin sisällä  tai vasta 8-21 päivän kuluttua rokottamisesta. Allergisten reaktioiden riski nousee kolmannen ja neljännen rokotuskerran jälkeen. Anafylaktisen reaktion kehittyminen on käytännössä ainoa tilanne, joka vaatii nopeaa toimintaa. Kissalla anafylaktisen reaktion oireet ovat voimakas pään alueen kutina, hengitysvaikeudet, syanoosi, salivaatio, oksentaminen ja kollaasi. Rokottamisen jälkeen tulisi seurata eläimen tilaa vähintään 15 minuutin ajan mahdollisen anafylaktisen reaktion havaitsemiseksi.

Vierasainereaktioihin voidaan laskea granulooman muodostuminen rokotuskohtaan. Harvinaisemmista haittavaikutuksista, joihin lasketaan myös sarkooma, saadaan hyvin vähän tietoa. Sarkoomatapauksia on tilastoitu Iso-Britanniassa 0,021 tapausta 10000 myytyä rokoteannosta kohden, USAssa, jossa rokotteet poikkeavat Euroopassa käytetyistä, 1-10 tapausta 10000 rabies- tai FeLV-rokoteannosta kohden. Sarkooman yhteyttä kissojen rokottamiseen on epäilty pitkään, mutta vasta nyt asiaa on ryhdytty tutkimaan tarkemmin. Toistaiseksi sarkoomia ei ole pystytty yhdistämään mihinkään tiettyyn rokotteeseen tai rokotetyyppiin. Suositellaan kuitenkin standardoitujen rokotuskohtien käyttämistä, jotta saataisiin selville liittyvätkö rokotukset tietyn rokotteen käyttöön, ja jotta sarkoomien kirurginen poisto olisi helpompaa. Tällä hetkellä tutkimustyöryhmien suosituksen mukaan rabiesrokotteet tulisi oikeaan takaraajaan ja FeLV-rokotteet vasempaan takaraajaan. Muut rokotteet annetaan oikealle olkapään/lavan alueelle välttäen keskilinjaa ja lapojen välistä aluetta. Ihonalle rokottamista suositellaan, koska näin mahdolliset kasvaimet voidaan havaita aikaisemmin.

Mahdollisista haittavaikutuksista tai rokotesuojan pettämisestä eläinlääkärit tekevät ilmoituksen Lääkelaitokselle. Lääkelaitos kirjaa haittavaikutukset rekisteriin, arvioi ja luokittelee ne. Keskeisintä syy-yhteyden arvioinnissa on ajallinen yhteys rokotteen antoon. Jokin muu tekijä voi myös aiheuttaa samanaikaisen haittavaikutuksen, siten tulisikin ensin selvittää mahdolliset muut vaihtoehtoiset syyt. Näistä eräs todennäköinen syy voi olla vaikkapa samanaikainen infektio. Käytännössä on mahdotonta tietää johtuuko oire rokotuksesta vai muusta tekijästä. Todennäköisenä tai varmana yhteyttä voidaan pitää jos oire ilmenee rokotuskohdassa tai jos rokotteen tiedetään aikaisemmin aiheuttaneen samantapaisia haittavaikutuksia.

Lähdeaineistoa:
EELA: Eläinrokotteet 2003
Kissalehti 4/2000: Mikä auttaa kissanpoikaa vastustamaan tulehdustauteja (Marjatta Rajala)
2000 Report of the American Association of Feline Pratitioners and Academy of Feline Medicine Advisory Panel on Feline Vaccines 
Euroopan lääkearviointiviraston tiedote: Advisory notice to veterinary surgeons regarding the development of fibrosarcomas at sites of injection of veterinary medicinal product in cats