Venäjänsininen on seurallinen, utelias sekä oman arvonsa tunteva ja sitä voi oikeutetusti kutsua kissamaailman kuninkaalliseksi.

Tämä älykäs ja itsellinen kissa hallitsee kotiansa pehmein tassuin mutta osaa tarpeen tullen näyttää myös kyntensä. Usein venäjänsininen on vanhemmallakin iällä vielä leikkisä ja aktiivinen. Se kiintyy omistajaansa voimakkaasti mutta vieraat saavat usein nähdä vain sinisen vilahduksen kissasta. Uteliaisuus yleensä kuitenkin voittaa ja kissa tulee pian tekemään lähempää tuttavuutta. Luonteita on yhtä monta kuin kissojakin ja tämä ei päde kaikkiin venäjänsinisiin.

Sinisen kissan olemus

Venäjänsininen on notkea, jäntevän lihaksikas mutta silti elegantti atleetti. Sillä on kissamaailman kauneimmat silmät, suuret, vihreät ja ilmeikkäät. Uljaita kasvoja kehystävät suuret avoimet korvat. Siniharmaa turkki saa elävyytensä ja hohtonsa joka karvan päässä olevasta hopeasta täplästä. Karva on ihanan pehmeä kaksinkertaisuutensa ansiosta. Urokset painavat 4-5½ kiloa ja naaraat noin 3 kiloa. Venäjänsinisen kasvatusta vaikeuttaa se, että kissan standardit ovat erilaisia eri puolella maailmaa. Varsinkin turkin väri, pään muoto ja korvien sijainti vaihtelevat suuresti.

Rodun historiaa

Aikoinaan itäisiltä mailta Venäjälle levinneen rodun kehitys on tapahtunut 1900-luvun alkupuolella Englannissa, jonne ensimmäisten yksilöiden uskotaan saapuneen jo 1800-luvulla Arkangelista merimiesten matkassa. Englannista venäjänsiniset levisivät moniin maailman eri kolkkiin, myöskin meille Suomeen. Vaikka venäjänsinisiä oltiin nähty Suomessa jo paljon aikaisemminkin, varsinainen kasvatus alkoi vasta 80-luvulla pääosin ruotsista tuoduilla kissoilla. Rotu houkutti paljon uusia kasvattajia mukaan 1990-luvulla ja uudella millenniumilla venäjänsinisen kissan kurssi onkin huimassa nousussa vaikka se on edelleenkin melko pieni rotu. Vuonna 2000 rekisteröitiin 45 pentua, joista 4 olivat tuonteja. Venäjänsinisiä on näytillä lähes joka näyttelyssä ja etelän suurissa näyttelyissä joskus jopa reippaasti toistakymmentä.