Turkkilainen van on Kaakkois-Turkista, Van-järven seudulta kotoisin oleva luonnonrotu. Kotiseudullaan sitä on pidetty kotikissana satoja vuosia. Rodun jalostus alkoi 1950-luvulla Englannissa. Virallisen hyväksynnän rotu sai 1969, ja Suomeen ensimmäiset vanit tulivat 1980-luvun puolivälissä. Nykyisin Suomessa on noin 450 turkkilaista vania.

Luonne

Turkkilainen van on luonteeltaan erittäin vilkas, leikkisä ja oppivainen. Vieraita kohtaan se saattaa olla aluksi varautunut, mutta isäntäväelleen se osaa näyttää hellyytensä koko kirjon. Van on innokas kiipeilijä, joten asunnon kirjahylly ja oven päälliset ovat sille mieluisia paikkoja. Vankissa oppii kulkemaan valjaissa ja noutamaan esineitä, kunhan omistaja vain jaksaa olla tarpeeksi kärsivällinen.

Vankissan mieltymys veteen on selvästi yksilökohtaista. Jotkut rakastavat vettä yli kaiken ja niitä ei lainkaan haittaa vaikka ne sattuisivat vahingossa istumaan vesilätäkköön. Toisille taas vesi on – kuten monelle tavalliselle kissallekin – kauhistus.

Vankissan omistajat kertovat kissoistaan seuraavilla adjektiiveilla:

  • ihana
  • täynnä yllätyksiä
  • omapäinen
  • seurallinen
  • utelias
  • älykäs
  • kiipeilijä
  • ulkona viihtyvä
  • eläväinen

Eli vankissa on todellakin kissa isolla K:lla.

Ulkoinen olemus

Turkkilaisen vanin pää on lyhyt, tylppäkulmainen kolmio muodoltaan, nenä on keskipitkä ja suora, leuka vahva. Korvat ovat suuret ja hyvin karvoittuneet: leveät tyvestä, korvankärjet hieman pyöristyneet. Ulkopuolelta korvan tulee olla valkoiset, sisäpuolelta vaaleanpunaiset. Korvat sijaitsevat lähellä toisiaan, korkealla päälaella ja ovat pystyt.

Silmät ovat suuret ja soikeat, hieman vinoasentoiset, väriltään siniset, vaalean meripihkan väriset tai erivärisilmäiset: toinen silmä sininen ja toinen vaalean meripihkan värinen. Silmäluomien reunojen tulee olla vaaleanpunaiset.

Kaula on vahva, vartalo pitkä mutta vankka, lihaksikas, keskiraskas tyypiltään. Jalat ovat keskipitkät, tassut sorjat, pyöreät ja tupsulliset.

Häntä on keskipitkä, hyvin tuuhea, mutta ilman alusturkkia. Musta, sininen, punaruskea, creme, kilpikonna, sinikilpikonna tai vastaava kuviollinen laikku takapuolen päällä jatkuu ja peittää koko hännän, jossa näkyy väriä vastaavat agouti(kuvio)renkaat.

Turkki on puolipitkä vartalolla, hieno ja silkkinen laadultaan. Ei villavaa alusturkkia. Väriltään van on kalkinvalkea ilman kellansävyä. Mustat, siniset, punaruskeat, cremet, kilpikonna, sinikilpikonna tai vastaavat agouti laikut kasvoilla ja näiden välissä valkoinen laukki.

Nenänpää ja polkuanturat ovat vaaleanpunaiset.

Lisäksi todetaan huomautuksina, että joillain kissoilla on pieniä epäsäännöllisesti sijaitsevia värillisiä laikkuja, mutta sen vuoksi ei hyvää kissaa tulisi hylätä arvostelussa. Laikut voivat usein olla myös raidallisia.