Onko kotonasi liian hiljaista? Kehräysvajetta tai tekemisen puutetta? Vai haluatko lapsellesi mukavan

punatiikeri Turkkilainen angora - 5-vuotias kastraattiuros

leikkikaverin? Tai itsellesi ystävän, josta saat varmasti seuraa? Pidät puolipitkäkarvaisesta kissasta, mutta sinulla ei ole aikaa tai halua jatkuvaan turkinhoitamiseen?  Ja mielestäsi kissallasi tulee olla aito kissamainen luonne?

Jos vastauksesi näihin kysymyksiin on kyllä, Turkkilainen angora voi olla juuri sinun kissasi!

Historia

Turkkilainen angora on eräs vanhimpia tunnettuja kissarotuja. Sen olemassaolosta löytyy merkintöjä jo 1400-luvulta. Esimerkiksi tutkimusmatkailijoiden kirjoituksissa löytyy mainintoja oudosta, oravaa muistuttavasta pitkäkarvaisesta kissasta. 1500-luvulla turkkilainen angora oli suosittu sulttaanien lahja eurooppalaiselle ylhäisölle ja rikkaille, mutta se menetti pikkuhiljaa suosionsa uusille pitkäkarvaroduille ja siten turkkilaisten kissojen määrä alkoi vähentyä.

Turkkilainen angora on lähtöisin Ankaran seudun vuoristoalueelta (jota aikaisemmin kutsuttiin Angora-nimellä, tästä siis johtuu rodun nimi). Turkkilaiset pitävät kansalliskissanaan valkoista kissaa, vaikka alunperin turkkilaisia kissoja löytyi muissakin väreissä. Kun näiden valkoisten kissojen määrä alkoi vähentyä huolestuttavasti, päättivät turkkilaiset 1960-luvulla aloittaa suojeluohjelman ja keräsivät luonnosta kaikki sopivat kissat Ankaran eläintarhaan. Kissoja löydettiin kolmisenkymmentä ja nämä kissat ovat perustana nykyisille Turkkilaisille angorille.

Eräs amerikkalainen pariskunta ihastui näihin erikoisiin kissoihin, ja heille luovutettiin pari kissaa. Tästä alkoi Turkkilaisen angoran uusi maailmanvalloitus. Myöhemmin Ankaran eläintarhasta luovutettiin muitakin turkkilaisia angoria ulkomaille, ensin lähinnä USA:han, mutta myöhemmin myös Saksaan ja muihin euroopan maihin. Alussa luovutetut kissat olivat valkoisia, mutta myöhemmin lähinnä valkoisten kissojen värilliset pennut luovutettiin muihin maihin. Varsinaisesti Turkkilaisen angoran kasvatus pääsi vauhtiin 1980-luvulla.

Turkkilaisen angoran alkuperäisenä värinä pidettiin pitkään myös FIFessä valkoista, mutta koska valkoisen taustalta jatkuvasti syntyi myös värillisiä kissoja, vuonna 1995 FIFessä hyväksyttiin Turkkilaisen angoran väreiksi myös kaikki muut ns. luonnolliset värit (kaikki värit myös valkolaikkuina, lukuunottamatta burmavärejä tai naamioväritystä). Nykyisellään suurin osa Turkkilaisista angorista onkin jo muun värisiä kuin valkoisia, vaikka heidän taustansa edelleen onkin pitkälti valkoista.

Turkkilaiset angorat Suomessa

Ensimmäiset angorat tulivat Suomeen vuonna 1991 Venäjältä. Vuoden 1995 jälkeen Suomeen on tuotu joitain Turkkilaisia angoria USAsta ja Euroopasta, lähinnä Hollannista ja Saksasta. Nykyisin  suomalais-angorien taustalla on suurimmaksi osaksi nämä Euroopasta tai USAsta tuotetut Turkkilaiset angorat, joiden tausta on hyvinkin usean kissan osalta jäljitettävissä Ankaran eläintarhasta tuotettuihin alkuperäisiin Turkkilaisiin angoriin. Hyvänä lisänä jalostuksessa ovat näihin eurooppalais- tai USA-linjoihin nähden täysin vierasta venäläistä taustaa olevat Turkkilaiset angorat. Niiden avulla voidaan laajentaa sukutaustaa entistä laajemmalle ja siten terveemmälle pohjalle. Nykyisin Suomessa on n. 200 Turkkilaista angorakissaa.

Luonne

Ihastuttavinta Turkkilaisessa angorassa on sen luonne. Turkkilainen angora on todellinen seurakissa, joka osallistuu kaikkeen mitä talossa tapahtuu. Se katselee TV:tä kanssasi sylissäsi kehräten ja taatusti se tulee myös nukkumaan viereesi (tai pääsi ympärille kietoutuen) jos vain se hänelle suodaan. Se tulee tiskaamaan kanssasi tai vaikkapa saunomaan kanssasi (jos niin haluat). Ja jos haluat leikkikaverin, se myös innolla osallistuu leikkeihin. Niin vanhaa angoraa ei olekaan, etteikö se innostuisi kanssasi leikkimään, jos vain itse jaksat leikkiä kissasi kanssa ja paras leikkikaveri olet juuri sinä. Vaikka Turkkilainen angora onkin eloisa kissa, leikkisyydessään sen voisi sanoa olevan keskitasoa. Yleensä sille riittää kun se saa muuten riittävästi seuraa eikä sen kanssa välttämättä ole pakko leikkiä, tosin nuoren yksinäisen pennun kanssa kyllä on jaksettava leikkiä (muuten saattavat yöunesi jäädä varsin lyhyiksi).  Ja aina kun se saa huomiota, se myös osoittaa rakkautensa sinuun kehräten ja puskien.

Turkkilainen angora on erittäin sopeutuvainen kissa, joten se hyväksyy asuinkaverikseen niin lapset, koirat kuin muut kissatkin eikä sopeutumisessa uusiin ystäviin ole yleensä ollut minkäänlaisia ongelmia edes aikuisen kissan muuttaessa uuteen kotiin. Se oppii nopeasti talon tavat ja aikataulut, nukkuu silloin kun talonväki on töissä, ja onkin sitten pirteimmillään kun ihmiset tulevat kotiin. Se on sopeutuvaisuudessaan myös erinomainen sisäkissa, eikä oikeastaan edes kaipaa ulos varsinkaan talvella, koska sen turkki on kuitenkin varsin ohut. Mutta jos haluat käydä kissasi kanssa lenkillä, oppii kissasi kyllä valjaisiin helposti ja oppii myös vaatimaan päivittäiset lenkkeilyhetkensä!

Turkkilainen angora on myös erittäin älykäs kissa, joka keksii kyllä tavat, joilla se kertoo sinulle, mitä se haluaa tai mitä se ei halua… ja yleensä se kyllä kertoo toiveistaan juuri silloin kun asia on ajankohtainen. Siten se ei välttämättä ole parhaimmillaan näyttelyissä tai eläinlääkärillä, mutta eipä se sitten kotiin päästyäänkään murjota, vaan osoittaa myös tyytyväisyytensä heti. Ja ainakin omistajana tiedät mitä mieltä kissasi on näyttelytouhusta tai eläinlääkäristään…    Kekseliäisyydessään se myös keksii aina kaikkea uutta joten saatat löytää kissasi milloin mistäkin. Varsinkin kun Turkkilainen angora viihtyy korkeilla paikoilla. Harvemmin se tosin kiipeilee korkealle, vaan keksii muut reitit päästä korkeuksiin, varsinkin kun se on kissa, joka on luotu liikkumaan. Joka tapauksessa korkea kiipeilypuu on ehdoton hankinta, kun taloon tulee Turkkilainen angora.

Turkkilaisesta angorasta sanotaan, että se on yhden ihmisen kissa. Se ei välttämättä osoita parhaita piirteitään kaikille vieraillesi, mutta kyllä se yleensä jakaa rakkauttaan kaikille lähipiirissään. Tosin voi kyllä käydä niinkin, että se valitsee myös lähipiiristään sen ihmisen, jolle se suo oman erityissuosionsa.

Ulkoinen olemus

Turkkilainen angoran olemus on sirorakenteinen, mutta kaikin puolin sopusuhtainen. Sen tulee näyttää viehkeältä, ylväältä ja sujuvaliikkeiseltä. Se on keskikokoinen kissa, naaraat painavat yleensä 2,5-4 kg, urokset ovat jonkin verran naaraita suurempia (4-6 kg painoltaan). Turkkilaisen angoran erityispiirre on sen pehmeä, silkkisen kiiltävä turkki, joka kimaltelee kauniisti kissan liikkuessa. Vaikka rodun nimestä monelle tulee mieleen pitkä karva, Turkkilaisen angoran karva on melko lyhyttä, puolipitkäkarvaisiin kuuluvista kissoista sen turkki on lyhimmästä päästä. Karva on jonkin verran pidempää kaulassa, mahassa ja hännässä. Koska turkkilaisen angoran karva on yksinkertainen (siltä puuttuu kokonaan villava aluskarva), turkki on myös erittäin helppohoitoinen ja karvanlähtö on melko vähäistä.

Pää

Pää on pieni tai keskisuuri, kiilanmuotoinen. Se on leveä päälaelta ja kapenee kevyesti leukaa kohti. Nenä on keskipitkä, siinä on loiva painauma, muttei stoppia tai jyrkkää otsapengertä. Leuka on kevyesti pyöristynyt, leuan kärki muodostaa pystysuoran linjan nenän kanssa. Leukaperät ovat kapenevat.

Korvat ovat pitkät, teräväkärkiset ja tyvestä leveät, hyvin karvoittuneet ja tupsulliset. Ne sijaitsevat korkealla päälaella ja ovat pystyt.

Silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset ja hieman vinot. Kaikki silmien värit ovat sallittuja (valkoisella kissalla silmät ovat joko siniset, keltaiset tai ns. erivärisilmät, jolloin toinen silmä on sininen ja toinen keltainen).

Kaula ja vartalo

Kaula on keskipitkä, hoikka ja ylväs. Vartalo on hoikka, ylväs ja notkea. Luusto on hyvärakenteinen ja rintakehä siro. Takaosa on hieman etuosaa korkeampi. Persialaiskissan vartalontyyppi on sertin epäävä virhe.

Jalat ovat korkeat, takajalat etujalkoja korkeammat. Tassut ovat pienet, pyöreät ja sorjat. Varpaiden välissä on tupsut.

Turkki

Turkki on vartalolla keskipitkä, kauluri on pitkä. Karva on hyvin hienoa ja silkkisen kiiltävää. Turkki on silkkinen ja pehmeä, hieman laineikas vatsassa. Ei alusturkkia. Kesäturkki (joka tosin useimmiten tuntuu olevan kissan talvikarvoitus) on huomattavasti talviturkkia lyhyempi.
Kaikki värit sallittu, mukaan lukien valkolaikut (määrittelemätön määrä valkoista), paitsi naamiovärit, suklaa, lila, kaneli ja beige. Kissat jaetaan arvostelussa 9 väriryhmään.

Häntä

Häntä on hyvin karvoittunut, pitkä ja kapeneva: tyvestä leveä, kapea hännänpää.

 

Terveys ja hoitokilpikonnatäplikäs Turkkilainen angora-naaras

Turkkilaista angoraa pidetään varsin terveenä rotuna. Sillä ei ole havaittu mitään jalostuksesta johtuvia ongelmia, onhan se ruumiinrakenteeltaan hyvin luonnollinen ja jalostus on vasta varsin alussa. Myöskään mitään erityisesti tähän rotuun kuuluvia perinnöllisiä ongelmia ei ole vielä havaittu. Jatkuva terveyden seuranta toki on tarpeen, että mahdolliset perinnölliset viat havaitaan riittävän aikaisessa vaiheessa, ja näin voidaan karsia pois jalostuksesta nopeasti ne viat, jotka mahdollisesti tulevat esille. Ainoat tähän mennessä esille tulleet perinnölliset viat, on valkoisille kissoille (ja muillekin valkoisille eläimille) mahdollinen kuurous sekä erilaiset häntäviat (joista useimmiten käytetään nimitystä knikkihäntä tai häntämutka). Nykyisin tosin kuurouskin on jo varsin harvinaista, kun valkoisten kissojen jalostuksessa kasvattajat yhdistävät aina valkoisen kissan värillisen kissan kanssa. Kuuro kissa tosin viettää aivan normaalia elämää, kuurous on jopa varsin vaikea havaita kissasta, koska kuuro kissa osaa korvata erinomaisesti muilla aisteilla kuuroutensa.

Turkkilainen angora on myös erinomainen emo. Vain hyvin harvoin synnytyksessä tulee ongelmia, ja emo hoitaa pentunsa todella esimerkillisesti.

Hoito

Turkkilainen angora on erittäin helppohoitoinen kissa. Sen turkki ei juurikaan takkuunnu, koska takkuuntumista lisäävä villava aluskarva puuttuu. Turkki on myös melko ohut ja karvanlähtö siten melko vähäistä, ainoastaan keväällä ja syksyllä kun kissa vaihtaa turkkinsa, karvanlähtö lisääntyy sen verran, että harjaaminen voi olla tarpeen. Toki harjaaminen lisää turkin tuuheutta ja kiiltoa, ja monet kissat nauttivat saamastaan huomiosta.

Näyttelyvalmisteluihin turkkilaisella angoralla kuuluu turkin pesu, koska turkin tulee olla mahdollisimman pehmeä ja kiiltävä. Mutta pesu kunnollisella shampoolla ja mahdollisesti hoitoaineella onkin sitten melkein ainoa mitä kissan näyttelyvalmisteluihin kuuluu, koska turkin kuivaaminen kuivaajalla saattaa jopa olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Muut rutiinihoitoon liittyvät asiat, kuten kynsien leikkuu, luonnistuvat kissalle yleensä helposti, kun ne opetetaan kissalle pienestä pitäen.

Turkkilainen angora on myös notkea kissa, joka on luotu liikkumaan. Vaikka se nauttii olostaan korkeuksissa, se harvemmin kolhii itseään vaikka putoaisi korkeammaltakin. Ja koska kissa on muutenkin hyvin luonnollinen, eikä rakenteellisia tai hoitoa vaativia perinnöllisiä ongelmia ole esiintynyt, myös eläinlääkärikäynnit rajoittuvat lähinnä vuosittaisiin rokotuskäynteihin.

© Tarja Laakso 2001