Yleistä

choiceoflove

Kotoisin persialainen on nimensä mukaisesti entisen Persian alueelta. Eurooppaan rotu saapui 1500-luvulla ja Pohjois-Amerikkaan se rantautui 1800-l

uvulla, siis vanhimpia tunnistettuja ja tunnustettuja rotukissoja maailmassa. Englannin Kuningatar Victoria lienee tunnetuimpia persialaiskasvattajia, hänen lempivärinsä oli sininen.

Ulkonäkö

Persialainen on muuttunut paljon vuosien saatossa eikä sen ulkonäkö miellytä kaikkia. Jopa paljon virheellistäkin ”faktaa” on lyhyen nenä aiheuttamista ongelmista olemassa. Kuitenkaan persialaisesta tuskin koskaan tulee samanlaista kuin se ennen muinoin oli. Kasvattajien on vain panostettava terveysnäkökohtiin riittävästi jotta puheet sairaista persialaisista loppuvat.

Persialainen on rakenteeltaan vankka, vahvaluustoinen, matalajalkainen ja lyhytkroppainen kissa. Sen pään tulee olla pyöreä, nenän lyhyt ja leveä, silmien suuret ja avoimet ja poskien täyteläiset. Korvien tulee olla pienet, pyöreäkärkiset ja sijoittuneet kauas toisistaan (alas) jolloin päälaki on leveä. Persialaisen leuka on vahva.

Sivusta katsoen profiilin on oltava sellainen, että jos kosketat viivoittimella yhtä aikaa otsaa ja leukaa, on nenän oltava sen linjan tasalla ei ulkopuolella, nenän asent

o on pysty ei alaspäin suuntautuva.

Persialaisen ilme on suloinen, sellainen ”hali-nallemainen”, että tekee mieli ottaa kissa syliin ja rutistaa oikein lujaa.

Luonne

Perusluonteeltaan persialainen on rauhallinen mutta ei silti mikään ”sohvatyyny”, vauhtia löytyy tarvittaessa; joskus tuntuu että liikaakin. Vähän diivan elkeitäkin persialaisesta löytyy, jos erehtyy koskettamaan wanhan rouvan turkkia, saa peräänsä sellaisen katseen että ”kehtasit sitten sotkea karvani” ja mennessään ylhäisyys puistelee takajalkojaan kuin niskojaan nakkelisi ”perhana, taas pitää alkaa

oikomaan!”. Sen verran omanarvontuntoa persialaisessa myöskin on, että kun se tulee päällesi makaamaan, on parasta pysyä paikoillaan tasan niin kauan kuin perskisi katsoo tarpeelliseksi muuten voit katseesta lukea mitä se sinusta ajattelee!

valtsu1es

Näyttelyt ja kasvatus

Värivariaatioita persialaisella hyväksytään nykyisin noin 300 erilaista ja ne kilpailevat jokainen omassa värissään. Värit jaetaan myöskin ryhmiin; yksiväriset, hopeat, tabbyt, savut ja naamiot eli colorpointit. Valkolaikkuihin hyväksytään yksiväriset, tabbyt ja savut. Laikut jaetaan vielä kolmeen eri variaatioon; bi-color, harlekiini ja van. Hopeat taas jaetaan kuvioihin ja shaded, chinchilla väreihin. Kuvioita eli tabbyja on samoin kuin ei-hopeillakin 3 erilaista, klassinen tabby, tiikeri ja täplikäs.

Silmien värejä on 4 erilaista, oranssi, sininen, vihreä ja eri-pari eli odd-eyed jossa toinen silmä on oranssi ja toinen sininen. Oranssiin ryhmään kuuluu eniten turkinvärejä mm. kaikki yksiväriset, savut ja osa hopeista. Vihreään taas osa hopeakuvioista ja shaded, chinchilla + golden, kilpikonna shaded poikkeaa tästä, sen silmi

en tulee olla oranssit. Siniseen vain pointit ja valkoinen sinisilmäinen.

Kasvatuksessa on tiettyjä sääntöjä, miten eri värejä voi/saa yhdistää toisiinsa. Kiellettyjä yhdistelmiä ovat laikku-hopea (shaded, chinchilla), pointti-laikku ja pointti-hopea. Muuten on kasvattajan päätettävissä mitä haluaa käyttää, kunhan on selvittänyt itselleen mitä yhdistelmältä hakee ja miten se on mahdollista saavuttaa. Ka

svattajien tulisikin olla selvillä värien periytymisestä jotta pystyisivät arvioimaan syntyvien pentujen mahdolliset värit ja varsinkin silloin jos aikoo keskittyä johonkin tiettyyn väritykseen.

Kaiken kaikkiaan persialainen on valloittava kissa josta saat ystävän, kuuntelijan ja myötäeläjän, vaikka kritiikkiäkin saattaa joskus tulla. Äänekäs persialainen ei yleensä ole kuin vain silloin kun se tahtoo jotain etkä sinä sitä huomaa.

Copyright 2003 Jaana Tiainen