Yleistä

 

Norjalainen metsäkissa on suurikokoinen, voimakasrakenteinen ja notkea kissa. Luonteeltaan se on leikkisä, seurallinen sekä erittäin utelias ja lähes poikkeuksetta myös hyvin rohkea. Kärsivällisen luonteensa ansiosta se tulee yleensä erinomaisesti toimeen muiden eläinten sekä lasten kanssa.

Norjalainen metsäkissa on kotoisin vuonojen ja vuorien maasta Norjasta. Sen arvellaan polveutuvan muinaisten viikinkien lyhytkarvakissoista sekä ristiretkeläisten pitkäkarvakissoista. Norjalaiset tuntevatkin metsäkissan ilvestä muistuttavana suurikokoisena kissana, joka on vuosisatojen ajan vaellellut pitkin Norjan jylhiä metsiä. Rotu on kehittynyt luonnollisen valinnan seurauksena Norjan ankarissa olosuhteissa, joissa vain vahvimmat yksilöt ovat jatkaneet sukua.

Norjalaiset kissaharrastajat kiinnostuivat rodusta jo 1930-luvulla. Oslon kissanäyttelyssä vuonna 1938 olikin ensi kertaa esillä muutamia rodun edustajia. Kuitenkin vasta vuonna 1977 kansainvälinen kissaliitto FIFÈ vahvisti rodulle standardin sekä antoi täydet sertifikaatti oikeudet. Mallina tälle standardille oli kissa nimeltä Pans Truls.

Ensimmäinen metsäkissa saapui Suomeen Norjasta vuonna 1979 ja ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue rekisteröitiin vuonna 1981. Tuolloin alkoi norjalaisen metsäkissan tie suomalaistenkin sydämiin. Tänä päivänä voidaankin sanoa, että norjalaisen metsäkissan suosio Suomessa on erittäin suuri. Se on kuulunut jo pitkään suosituimpien kissarotujen joukkoon ja pentuja rekisteröidään vuosittan noin kaksisataa.

norjalainen metsäkissa

Kuvaus

Norjalainen metsäkissa kuuluu puolipitkäkarvarotuihin. Se on pitkään kehittyvä ja onkin täysin kehittynyt vasta noin 2-3-vuotiaana. Tosin sukukypsyyden se voi saavuttaa jo reilusta alle vuoden ikäisenä, mutta tämä on tietysti hyvin yksilöllistä. Rakenteeltaan se on suuri, vahvaluustoinen ja jäntevä. Vartaloltaan pitkä ja korkea- sekä vankkajalkainen. Takajalat ovat etujalkoja korkeammat. Tassut ovat suuret ja pyöreät sekä sopusuhtaiset jalkoihin nähden.

Pää on tasasivuinen kolmio, jossa on pitkä, suora profiili ilman sisäänpainaumaa hyvällä otsan korkeudella sekä vahva leuka. Korvat ovat suuret ja tyvestä leveät ja niiden terävissä kärjissä on nk. ilvestupsut. Korvat ovat sijoittuneet niin, että niiden ulkoreunat jatkavat pään linjaa leukaan asti. Silmät ovat ovaalin muotoiset ja hiukan vinosti sijoittuneet. Kaikki silmienvärit ovat sallittuja turkin väristä riippumatta. Metsäkissalla on valpas ilme sekä avoin katse. Lisäksi metsäkissan ilmeessä on usein jotain villiä ja kesyttämätöntä Ehkäpä katseessa on vielä muisto niiltä viikinkien ajoilta?

Metsäkissan häntä on pitkä ja tuuhea. Sen pitäisi ylettyä vähintään olkapäille mieluiten niskaan asti. Turkki on puolipitkä; villavaa alusturkkia peittää vettä hylkivä päällysturkki, joka koostuu pitkistä, karkeista ja kiiltävistä karvoista peittäen selän ja kyljet. Turkin pituus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Turkkiin kuuluu tuuhea kauluri, rinnus sekä takajalkoihin pussihousut. Turkki on helppohoitoinen; kampaus kerran viikossa riittää, karvanlähtöaikana useammin. Kaikki värit (mukaan lukien valkolaikulliset) ovat sallittuja lukuun ottamatta naamiovärejä, suklaata, lilaa, beigeä ja kanelia.