Kuva Markus Wikström

Mikä rotu! Lämmin, sosiaalinen, pehmeä ja aina yllätyksiä täynnä. Viimeistään kun otat sen syliin ja katse kohdistuu sinuun niin olet rakastunut!

Kukaan ihminen ei voi pysyä välinpitämättömänä donin näkemisestä, vaikka reaktiot voivat olla erilaisia: järkytys, ihastus, vastenmielisyys ja mielihyvä. Sääli on useimman ihmisen ensireaktio:” voi, se taitaa palella”. Tämä on aivan väärä käsitys koska donit pärjäävät hyvin huoneenlämmössä. Näyttelyssä ja vieraissa paikoissa ne usein heillä ”tärisevät”. Tämä harvoin johtuu kylmästä vaan lähinnä jännityksestä.

Rotu on kotoisin Venäjältä. Kaikki alkoi siitä kun Elena Kovaleva vuonna 1987 löysi Rostov-na-Donu nimisen kaupungin kadulta noin 3-4 kuukautta vanhan pörröisen kilpikonnanvärisen kissan. Kissa vaikutti kovin laihalta ja nälkäiseltä, Kovaleva päätti ottaa kissan kotiinsa. Kissa sai nimekseen Varvara. Sen ollessa n. 7 kk ikäinen, sillä alkoi ”karvanlähtö”, ensin päästä, sitten niskasta. Kissan uusi omistaja oli huolissaan Varvaran terveydestä ja vei sen lääkäriin. Epäiltiin mm ihottumaa, johon annettiin lääkitys. Monenlaisia lääkkeitä kokeiltiin, ne eivät tepsineet. Ilman karvallisia poikkeavuuksia kissa vaikutti muuten terveeltä ja ruoka maistui. Vierähti muutama vuosi ja Varvara sai pennun, jonka Elena Kovaleva antoi ystävälleen Irina Nemykinalle. Pentu sai nimekseen Chita. Pennun isä oli sinitabbyvalkoinen kotikissa. Chitasta tuli don sfinxien kantaemo. Don on yksi Venäjän pääjoki, jonka mukaan kaupunki Rostov-na-Donu nimettiin. Myöhemmin tämän mukaan nimettiin kissarotu. Rodun muita nimiä ovat Russian hairless – The Donskoy.

Kanadassa oli aikaisemmin kasvatettu karvattomia kissoja. Kanadan sfinxien karvattomuus perustuu resessiiviseen geeniin, kun taas don sfinxien geeni on dominoiva – täysin luonnollinen mutaatio. Tämä on helpottanut ja nopeuttanut donien kasvatustyötä.

Don sfinx (DSP) on FIFessä alustavasti hyväksytty rotu (1.1.2007). Ne voivat näyttelyissä kilpailla luokissa 9 ja 10 sekä 7 ja 8. Max pistemäärä on 95, joten kissat voivat saavuttaa CACIB ja CAPIB sertifikaatteja ja värin paras-maininnan. Tuomarin parhaaksi niitä ei voi tämän ensimmäisen vaiheen aikana valita. Väriryhmiä on 5. Standardin mukaan pidetään parhaimpana täysin karvatonta kissaa. Sekä flock että velour kissoja voi käyttää turkkinsa puolesta näyttelyissä. Karvan erilaisilla ominaisuuksilla ei ole omia EMS koodeja, joten ne arvostellaan yhdessä täysin karvattoman kanssa.

Karvattomuuden asteet voidaan jakaa neljään osioon:
Bald eli ”Naku” on täysin karvaton kissa. Standardin mukaan parhaimpana pidetään täysin karvatonta kissaa. Kissoja kutsutaan niiden karvattomuuden vuoksi myös ”kumikissoiksi” Iho tuntuu lämpimältä ja elastiselta ja hieman nihkeältä. Pään alueella on runsaasti ryppyjä. Bald -kissat syntyvät ilman karvaa ja ovat homotsygootteja hrhr.

Flock -kissat näyttävät karvattomalta, mutta niillä on hentoa, lyhyttä nukkaa. Katsottaessa kissaa 1/2 m etäisyydeltä karvoitusta on vaikea havaita varsinkaan vaaleissa väreissä. Ihoa koskettaessa, se tuntuu pehmeältä, ei kumimaiselta. Tämänlaisella kissalla voi olla päässä, jaloissa tai hännässä pidempää karvaa, samettimaista velouria tai karheaa brushia.

Velour -kissojen vartaloa peittää laineikas rex -tyyppinen karva, joka häviää asteittain kissan kasvaessa. Aikaa saattaa kulua 2 kk – 2 vuotta. Syntymähetkellä niillä on paljas kohta päälaella. Tätä kutsutaan tonsuuriksi eli munkin päähineeksi. Turkki koostuu 1 – 3 mm pitkistä karvoista. Kissaa koskettaessa se tuntuu pehmeältä ja samettiselta. Kasvoissa ja jaloissa ja hännässä saattaa olla jonkin verran karvaa enemmän. Kissaa tarkastellessa noin metrin etäisyydeltä, voi huomata valon heijastumia sen turkista. Tätä ei tapahdu täysin karvattoman tai flockin kanssa.

Brush ”harja ”-kissoilla on koko vartaloa peittävä turkki, joka pysyy koko niiden eliniän. Karvat ovat normaalin pituiset ja laineikkaat. Kissaa koskettaessa voidaan karvaa kuvailla teräsvillamaisen karkeaksi. Päässä, niskassa ja selässä voi olla paljaita kohtia. Nämä karvanlaatua omaavat kissat ovat tarkoitettu ainoastaan kasvatukseen.
Lisäksi voi olla ns. välimuotoja, joista on vaikea päätellä, ovatko ne flockeja tai veloureja. Kissojen jalkojen ihoa/karvaa kannatta tutkiskella ja päätellä kumpi tyyppi on kyseessä.
Karvattomien ja velour -pentujen kasvun on huomattu olevan hitaampaa kuin karvallisilla sisaruksilla. Aikuisiässä ne ovat lähes samankokoisia.

Yleispiirteiltään rotua voidaan kuvailla karvattomaksi. Doneilla on kiinteät lihakset ja voimakas luusto. Iho tuntuu pehmeältä ja lämpimältä. Don sfinxit ovat keskikokoisia kissoja. Pää on muodoltaan kiilamainen, hieman leveyttä pidempi. Selvät poskipäät ja otsa. Otsassa on runsaasti pystysuoria ryppyjä, jotka haarautuvat silmien yläpuolella vaakatasoon. Pään profiili muodostuu keskipitkästä suorasta nenästä, jossa on selvä painautuma. Poskissa on selvästi korostuneet poskipäät. Korvat ovat kookkaat, joissa on selvästi pyöristyneet päät. Ne ovat korkealle sijoittuneet, hieman eteenpäin kaartuvat. Korvien väli ei ole suurempi kuin korvan leveys. Silmät doneilla ovat keskisuuret, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset. Ihanne on, että väri vastaa ihonväriä. Ilme on valpas. Kaula on lihaksikas, kaareva ja erittäin voimakas varsinkin uroksilla. Vartaloltaan donit ovat lihaksikkaita, keskipitkiä ja voimakkaita. Selkä on voimakas ja kiinteä, lonkkien kohdalta leveä. Jalat ovat sopusuhtaiset, ja pitkät. Takajalat hieman etujalkoja pitemmät. Tassuissa (apinan sormet) pyöristyneet, pitkät varpaat. Häntä on sopusuhtainen vartalon pituuteen. Ohut, tyvestä leveämpi, kapeneva. Iho on elastinen ”ylisuuri” Päässä, kaulassa, jaloissa ja nivustaipeissa on ryppyjä. Täysin karvatonta pidetään parhaimpana. Ryppyjen toivotaan erityisesti sijaitsevan kuonon ympärillä, korvien välissä ja hartioilla. Rypyt eivät saa olla niin korostuneita, että ne vaikuttaisivat kissan normaaleihin toimintoihin. Väreinä kaikki värit sallitaan, myös kuviot.

Ihastuttavinta don sfinxeissä on niiden luonne. Kotona ne ovat juuri siellä missä sinäkin, keittiössä, saunassa ja sängyssä. Joskus naurankin ja sanon, ettei vessaankaan pääse ilman donin seuraavia katseita. . Ne ovat täysin sisäkissoja. Ulkona ne helposti vahingoittaisi ihoaan oksista, toisista kissoista ym. Lisäksi auringon valossa ne palaa herkästi. Don sfinxit tulevat hyvin toimeen lapsien kanssa. Ehkä siksi, että ne itse käyttäytyvät kuin lapset. Huomiota hakiessa ne myös etsivät keinon, että saavat sitä. Jos joku asia ei miellytä niin sekin näytetään selkeästi. Sopeutuminen kotona oleviin muutoksiin ja vieraileviin lemmikkeihin on ollut meillä aivan mahtavaa. Silti tulee muistaa, että jokainen doni on oma yksilönsä. Korkean ruumiinlämmön ylläpitämiseksi doni syö normaalia kissaa enemmän ja ruokinnassa tulee muistaa, että kissa on lihansyöjä!

Vaikka doneilla ei ole turkkia mitä puunata, niiden ihoon tulee kuitenkin kiinnittää viikoittain huomiota. Muutaman kerran viikossa on hyvä putsata ryppyjen alle muodostuneet likaiset kohdat. Erityisesti tällaiset paikat ovat jaloissa. Kynnet tulee lyhentää viikoittain. Pesu tarvittaessa, jos iho on selkeästi likainen tai rasvainen.

Omasta puolestani toivotan kaikki tervetulleeksi, ihastuttavan luonnon äidin luoman rodun pariin.

Pia Sillanpää