Britti on ystävällinen ja luottavainen perhekissa. Se on hyväntuulinen ja helppohoitoinen ja soveltuu erinomaisesti sisäkissaksi, mutta viihtyy myös ulkona tarhassa. Aikuisena se voi olla puhelias, mutta ei yleensä äänekäs. Yleensä britti viihtyy mieluiten lattiatasossa eikä juuri kiipeile pöytää korkeammalle, tosin poikkeuksiakin on. Sylissä suurin osa kissoista viihtyy vain, kun itse sitä haluaa, mutta vieressä esim. sohvalla tai sängyssä kissa seurustelee mielellään. Harvoin se kuitenkaan pyrkii osallistumaan kotitöihin, ehkä petausta lukuun ottamatta. Britin tasapainoinen ja rauhallinen luonne sekä nallekarhumainen ulkonäkö on tehnyt siitä erittäin suositun rotukissan. Vuonna 2001 Suomessa rekisteröitiin 119 uutta brittiä, mikä on cornish rexin ohella eniten lyhytkarvaroduista.

Historia
Rotu on kehitetty Englannissa tavallisten kotikissojen valioyksilöistä 1880-luvulla. Alkuun tavallisin väri oli sininen ja vielä nykyisinkin monet uskovat, että British Blue on kissan ainoa oikea väri ja rotunimitys. Mutta aina on ollut olemassa muunkin värisiä brittejä. Toisen maailmansodan jälkeen brittejä oli jäljellä vain muutamia yksilöitä ja kasvatuksen jatkamiseksi sekä rodun saamiseksi taas elinvoimaiseksi käytettiin siitokseen sekä venäjänsinisiä huonoin tuloksin että persialaisia hyvin tuloksin. Tulokset olivat jopa niin hyviä, että pidettiin välttämättömänä käyttää persialaista 5 – 6 sukupolven välein. Tästä syystä kaikkien brittien taustalta löytyy persialaisia, kun mennään tarpeeksi kauas. Fife on hyväksynyt britin omaksi eurooppalaisesta eroavaksi roduksi v.1982, jolloin britti sai oman standardin.

Rotustandardi
Brittiläinen lyhytkarvakissa, josta nykyisin käytetään vain nimeä britti, on massiivinen kissa, jolla on pyöreähkö lihaksikas ruumis ja lyhyet vahvat jalat. Koska britti on aika suuri ja painava kissa, se kehittyy hyvin hitaasti ja on valmiiksi kehittynyt vasta noin kolmivuotiaana. Pään tulee olla leveä ja pyöreä, posket ovat pulleat etenkin uroksilla. Leuan tulee olla kehittynyt ja nenän lyhyt ja leveä. Korvat ovat pienet, pyöreäpäiset ja sijaitsevat leveästi erillään toisistaan. Silmät ovat suuret ja pyöreät ja kissalla tulee olla britti-ilme. Häntä on lyhyt ja tasapaksu loppuun asti, hännänpää on pyöristynyt. Britin lyhyt ja tiheä plyysimäinen turkki ja pyöreä olemus saavat kissan vaikuttamaan nallekarhulta. Kaiken kissassa tulee olla lyhyttä, pyöreää ja paksua.

Värit
Britille hyväksytään toista sataa erilaista väriä ja kuviota, joten jokainen löytää varmasti mieleisensä laisen kissan. Brittien perusvärit ovat valkea, musta, sininen, suklaa, lila, punainen, creme, kilpikonna, sinikilpikonna, suklaakilpikonna ja lilakilpikonna. Näitä samoja värejä esiintyy myös kuviollisina, valkolaikkuina sekä naamioväreinä. Lisäksi on myös hopean ja kullan värisiä brittejä.

Silmien värin tulee useimmiten olla tumma oranssi tai kuparinvärinen. Turkin väristä riippuen silmät voivat olla myös vihreät (esim. musta shaded silver-värisillä) tai siniset (naamiokissoilla).

Pirjo Teräsalmi