MILLAINEN ON ITÄMAINEN KISSA

Yleistä

Itämaisten kissojen ryhmään lasketaan kuuluvaksi kuusi eri rotua; siamilainen, itämainen lyhytkarva ja pitkäkarva, balineesi sekä lyhyt- ja pitkäkarvainen seychellois.
Perusolemukseltaan kaikki nämä kissat ovat samanlaisia, joten sekä ulkonäkö- että luonnekuvaus sopivat kaikille näille roduille.
Kissanäyttelyissä nämä kuusi rotua muodostavat oman kategoriansa: kategorian IV, itämaiset kissat.

 

Ulkonäkö

Ulkonäöltään itämaiset kissat ovat hoikkia ja elegantteja, mutta samalla erittäin lihaksikkaita. Vartalo on pitkänomainen ja solakka. Samoin häntä on pitkä, piiskamainen ja pituudeltaan suhteessa vartalon mittaan. Myös jalat ovat korkeat ja hoikat, käpälät ovat pienet.

Kissojen pää on edestä katsottuna kiilan muotoinen. Pään kiila alkaa nenänpäästä leventyen tasaisesti kohti korvia. Korvat ovat suuret, tyvestä avoimet ja ne sijaitsevat alhaalla niin, että jatkavat pään kolmiomaista linjaa.

Silmät ovat mantelinmuotoiset, itämaiseen tapaan vinot. Siamilaisen, balineesin ja seychelloisien silmien värin tulee aina olla syvän sininen, kun vastaavasti itämaisen lyhyt- ja pitkäkarvan silmät ovat vihreät.
Sekä siamilaisen, itämaisen lyhytkarvan että lyhytkarvaisen seychelloisin turkki on lyhyt, silkkisen pehmeä, kiiltävä ja vartalonmyötäinen.
Balineesilla, itämaisella pitkäkarvalla ja pitkäkarvaisella seychelloisilla turkin laadun tulee myös olla silkkinen ja pehmeä, vaikka turkki onkin pidempi. Pisintä se on kaulurissa, hännässä ja ”pöksyissä”.

Luonne

Vaikka kissan ulkonäkö jo hurmaa katsojansa, tutustuessaan itämaisten kissojen luonteeseen useimmat ihmiset menettävät niille sydämensä ikuisiksi ajoiksi. Luonteeltaan ne ovat, aivan kuten ulkomuodoltaankin, äärimmäisyyksien kissoja; ne ovat äärimmäisen puheliaita, seurallisia, osallistuvia, aktiivisia ja kiinnostuneita kaikesta mitä niiden ympärillä tapahtuu. Juuri tämän sosiaalisuutensa vuoksi ne eivät välttämättä viihdy perheen ainoana kissana, etenkin jos joutuvat viettämään useita tunteja päivässä yksin kotona. Tällöin pitkästyessään ne saattavat keksiä itselleen ajanvietettä, joka ei kuitenkaan aina miellytä meitä ihmisiä.

Itämaiset kissat ovat myös erittäin kekseliäitä, jopa hyväntahtoiseen oveluuteen asti. Pyrkiessään päämääräänsä kissat keksivät ajoittain mitä uskomattomimpia keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Pitkä ja notkea vartalo mahdollistaa kiipeilyn mitä omituisimpiin paikkoihin, ja vikkelät tassut toimivat erinomaisesti pienenpieniä teräsnyrkkeinä vaikkapa ovien avaamisessa. Itämaiset kissat myös oppivat nopeasti, joten esimerkiksi ovien ja ikkunoiden avausmekaniikan keksiminen ei niiltä kauan vie.

Kova ja kauas kantava ääni on yksi itämaisten kissojen parhaimpia tuntomerkkejä. Ja tuota suurta ääntään kissat käyttävät vallan suruttomasti saadakseen kaiken haluamansa. Itämaisten kissojen ääni on hyvin rikas, siinä on useita variaatioita, joita kissa käyttää kulloisenkin tilanteen mukaan; milloin vaaditaan ruokaa, koska toivotaan leikkikaveria ja ajoittain käydään kertomassa isäntäväelle päivän tapahtumista. Itämainen kissa jää harvoin sanattomaksi.

Vaikka itämaiset kissat ovat kovin touhukkaita, aikaa isännän tai emännän sylissä makailuun riittää aina. Kun lepohetki koittaa ne käpertyvät mielellään syliin nukkumaan, eli niitä voi hyvällä sydämellä kutsua ihan oikeiksi sylikissoiksi. Rauhallinen televisionkatselutuokio ihmisen sylissä miellyttää itämaisia kissoja suunnattomasti.

 

 

Vaikka kissan ulkonäkö jo hurmaa katsojansa, tutustuessaan itämaisten kissojen luonteeseen useimmat ihmiset menettävät niille sydämensä ikuisiksi ajoiksi. Luonteeltaan ne ovat, aivan kuten ulkomuodoltaankin, äärimmäisyyksien kissoja; ne ovat äärimmäisen puheliaita, seurallisia, osallistuvia, aktiivisia ja kiinnostuneita kaikesta mitä niiden ympärillä tapahtuu. Juuri tämän sosiaalisuutensa vuoksi ne eivät välttämättä viihdy perheen ainoana kissana, etenkin jos joutuvat viettämään useita tunteja päivässä yksin kotona. Tällöin pitkästyessään ne saattavat keksiä itselleen ajanvietettä, joka ei kuitenkaan aina miellytä meitä ihmisiä.
Itämaiset kissat ovat myös erittäin kekseliäitä, jopa hyväntahtoiseen oveluuteen asti. Pyrkiessään päämääräänsä kissat keksivät ajoittain mitä uskomattomimpia keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Pitkä ja notkea vartalo mahdollistaa kiipeilyn mitä omituisimpiin paikkoihin, ja vikkelät tassut toimivat erinomaisesti pienenpieniä teräsnyrkkeinä vaikkapa ovien avaamisessa. Itämaiset kissat myös oppivat nopeasti, joten esimerkiksi ovien ja ikkunoiden avausmekaniikan keksiminen ei niiltä kauan vie.
Kova ja kauas kantava ääni on yksi itämaisten kissojen parhaimpia tuntomerkkejä. Ja tuota suurta ääntään kissat käyttävät vallan suruttomasti saadakseen kaiken haluamansa. Itämaisten kissojen ääni on hyvin rikas, siinä on useita variaatioita, joita kissa käyttää kulloisenkin tilanteen mukaan; milloin vaaditaan ruokaa, koska toivotaan leikkikaveria ja ajoittain käydään kertomassa isäntäväelle päivän tapahtumista. Itämainen kissa jää harvoin sanattomaksi.
Vaikka itämaiset kissat ovat kovin touhukkaita, aikaa isännän tai emännän sylissä makailuun riittää aina. Kun lepohetki koittaa ne käpertyvät mielellään syliin nukkumaan, eli niitä voi hyvällä sydämellä kutsua ihan oikeiksi sylikissoiksi. Rauhallinen televisionkatselutuokio ihmisen sylissä miellyttää itämaisia kissoja suunnattomasti.

SIAMILAINEN

Siamilainen on ikivanha kissarotu, jonka jälkiä pystytään seuraamaan aina 1600-luvulle saakka. Silloin sen tiedetään viettäneen kissanpäiviä Siamin, nykyisen Thaimaan kuninkaallisessa hovissa. Eurooppaa saavuttuaan kissa herätti suunnatonta kiinnostusta ja uteliaisuutta erikoisen ulkonäkönsä, hallitsevan äänensä ja seurallisen luonteensa vuoksi. Maailman ensimmäisessä kissanäyttelyssä, Lontoon Crystal Palacessa 1871, oli yleisön ihailtavana kaksi siamilaista. Suomeen tämä rotu saapui tiettävästi 1940-vuvun loppupuolella.
Siamilainen on naamiokissa, mikä tarkoittaa että sen kasvot, korvat, häntä ja jalat ovat muuta vartaloa tummemmat. Naamion ja vartalon välillä tulee olla selvä kontrasti. Perusvärejä on neljä: ruskea, sininen, suklaa ja lila. Jalostustyöllä on kuitenkin kehitetty niiden lisäksi uusia värejä ja kuvioita, joten kaiken kaikkiaan siamilaisilla on meillä hyväksytty lähes kolmekymmentä eri variaatiota. Näihin lukeutuu myös puhtaan valkoinen siamilainen, foreign white.
Olipa siamilaisen väritys mikä tahansa, silmien tulee aina olla syvän siniset.
Siamilaisen ulkomuoto on erittäin linjakas. Lihaksikas kissa, joka silti on elegantti ja sulavalinjainen. Sillä on silkinpehmeä ja ohut turkki, jonka väritys on vartalostaan vaaleampi kuin muualta. Pää on pitkänomainen ja sen kiilamaisuutta jatkavat alhaalle sijoittuneet suuret korvat. Häntä on pitkä ja piiskamainen.

 

ITÄMAINEN LYHYTKARVA

Itämainen lyhytkarva on rotu, joka aikoinaan kehitettiin risteyttämällä siamilainen ja kotikissa. Siamilaisesta se eroaa vain turkin ja silmien värityksen osalta. Siinä missä siamilainen on naamiokissa, itämaisen lyhytkarvan turkki on kauttaaltaan saman värinen, ja kun siamilaisen silmät ovat siniset, itämaisen lyhytkarvan silmät hehkuvat aina smaragdinvihreinä.
Itämaisen lyhytkarva kissan ulkonäkö ei siis poikkea siamilaisesta; pään ja vartalon tyyppi, turkin laatu ja yleisvaikutelma ovat yhteneväiset. Itämainen lyhytkarva on erittäin solakka ja pitkänomainen kissa, jolla on silkkinen turkki, pitkä piiskamainen häntä ja kiilamainen pää jossa sijaitsevat suuret, tyvestä avoimet korvat.
Itämaisilla lyhytkarvoilla on kaiken kaikkiaan valtava määrä mahdollisia värimuunnoksia. Itämainen voi olla yksivärinen tai kuviollinen, savu/hopea, bicolor tai jopa kaikkien edellämainittujen yhdistelmä. Pelkästään jo eri kuvioita on neljä erilaista: klassinen tabby, tiikeri, täplikäs ja ticked tabby.
Luonne on samanlainen kuin siamilaisella.

 

BALINEESI

Ensimmäiset balineesipennut syntyivät USA:ssa kun siamilaispentueisiin syntyi muutamia pidempiturkkisia pentuja. Näistä pennuista alettiin 1950-luvulla jalostaa uutta rotua, balineesia. Suomeen ensimmäinen balineesi tuotiin Ruotsista 1980-luvulla.
Balineesi on siamilaisen puolipitkäkarvainen muoto, ja sen erottaakin siamilaisesta vain turkin pituus. Balineesilla turkki silkkisen pehmeä, pisintä on kaulurissa, hännässä ja ”pöksyissä”. Myös balineesi on naamiokissa ja sillä on hyväksytty samat värit ja kuvioinnit kuin siamilaisellakin. Balineesin vartalon malli ja pään tyyppi vastaavat täysin siamilaista; se on pitkä ja solakka kissa, jolla on kiilamainen pää ja suuret, avoimet korvat. Myös silmien muoto on itämaiseen tapaan vino.
Luonteeltaan balineesin sanotaan olevan pehmeämpi ja rauhallisempi kuin serkkunsa siamilainen, eikä aivan niin puheliaskaan. Kuitenkin sosiaalisuus ja halu osallistua perheen puuhiin ovat yhtä silmiinpistäviä kuin siamilaisellakin. Balineesi on vilkas ja leikkisä kissa, joka on ihanteellinen koko perheen lemmikki.

 

ITÄMAINEN PITKÄKARVA

Siinä missä balineesi on siamilaisen puolipitkäkarvainen muoto, itämainen pitkäkarva on itämaisen lyhytkarvan puolipitkäkarvainen muoto, eli itämaisesta lyhytkarvasta sen erottaa vain turkin pituus.
Vartalon muoto ja luonne ovat kuten muillakin tämän ryhmän kissoilla, ja väreinä itämaiselle pitkäkarvalle on hyväksytty kaikki samat värit kuin itämaiselle lyhytkarvallekin. Vaikka hyväksyttyjä värejä on niinkin paljon, kaikkiaan 140, meiltä Suomesta niitä löytyy vain muutama. Yksiväristen ohella yleisimpiä ovat tiikerikuviot sekä täplikkäät.
Luonteeltaan itämainen pitkäkarva ei poikkea muista tämän ryhmän kissoista. Sen sanotaan kuitenkin olevan balineesin tavoin siamilaista ja itämaista lyhytkarva kissaa hivenen rauhallisempi ja hiljaisempi, mutta aivan yhtä seurallinen ja kaikkeen osallistuva.
Suomeen ensimmäinen itämainen pitkäkarva tuotiin 1990.

 

LYHYTKARVAINEN JA PITKÄKARVAINEN SEYCHELLOIS

Seychelloisit sekä lyhyt- että pitkäkarvaisena versiona ovat meillä täysin uusia rotuja, jotka tulivat hyväksytyiksi vuoden 2006 alusta. Seychelloisien ”virallinen” kotimaa on Englanti ja lyhytkarvaversion katsotaan syntyneen 1980-luvulla. Suurin kiitos annettaneen Scintilla-kasvattaja Patricia Taylorille, joka risteytti persialaisia ja siamilaisia. Rotujen kehittämiseen on toki osallistunut muitakin kasvattajia ja niiden eteen on tehty töitä ympäri maailman, käyttäen apuna itämaisten lisäksi myös cornish rexiä ja pienessä mittakaavassa jopa ragdollia.

     
SYL b 03 21 Skazki Esfir                                    SYS b 03 Larabii of Gentle Mind
(kasv. & om. Satu Valkiainen)                          (kasv. Nicole Stöhr, om. Sanna Rosberg)

Jo aikaisemmin hyväksyttyjen bicolor-itämaisten pentueisiin on jatkuvasti syntynyt seychelloiseja, koska siamilaisten naamiokuviointi on geneettisesti väistyvä ominaisuus. Täten se molemmilta vanhemmilta periytyessään saattaa tupsahtaa esiin jälkeläisille.
Hyväksyttyjä värejä seychelloiseilla ovat kaikki siamilais- ja balineesiväritykset valkoisella maustettuna – luonnollisestikin lukuunottamatta foreign whitea. Valkoisen värin määrästä riippuen seychellois on virallisesti joko van, harlekiini tai bicolor.
Tyypiltään seychelloisit ovat verrattavissa muihin kategorian IV rotuihin: eli kissat ovat samaan aikaan lihaksikkaita ja siroja, korkearaajaisia, isokorvaisia ja pitkähäntäisiä. Luonteeltaan luonnollisesti seychelloisitkin ovat sosiaalisia ja toimeliaita.
Siamilaiset, itämaiset ja seychellois-variantit
Varianteiksi kutsutaan niitä siamilaisia, itämaisia lyhytkarvoja ja lyhytkarvaisia seychelloiseja, joiden vanhemmista toinen on balineesi, itämainen pitkäkarva tai pitkäkarvainen seychellois. Varianttikissoilla on tärkeä merkitys kategoria IV:n pitkäkarvaisten rotujen kasvatuksessa, niiden kannat ovat Suomessa vielä pieniä. Huomioitavaa on, että varianttikissoja saa käyttää vain balineesien,itämaisten pitkäkarvojen ja pitkäkarvaisten seychelloisien kasvatukseen.
Varianttikissojen rotumääritelmät ovat täysin yhteneväiset siamilaisten, itämaisten lyhytkarvojen ja lyhytkarvaisten seychelloisien kanssa.
SYS ja SYL –kuvat copyright Heikki Siltala www.heikkisiltala.com
Teksti ja siamilaiskuvat copyright 2002 Sanna Nevala / Päivitys 2005 Miila Lehessaari