sininen abessinialainen Kronhede Bluebird ”Vinku” ja
riistanvärinen abyvariantti Winsome Nekhbet ”Netta”

Historia

Abessinialainen muistuttaa ulkonäöltään kissoja joita faaraoitten Egyptissä pidettiin pyhinä ja joitten kuvia ja balsamoituja muumioita on säilynyt miedän aikoihimme asti. Rotu ei kuitenkaan suoraan polveudu noista Egyptissä palvotuista kissoista, ja sen historia on osittain hämärän peitossa.

Abessinialaisen kirjoitettu historia alkaa Englannista, josta ensimmäiset maininnat rodusta ovat 1870-luvulta. 1871 oli Kristallipalatsin kissanäyttelyssä esillä abessinialainen, ja 1874 ilmestyneessä kissakirjassa esiintyy abessinialainen “Zula”. Molempien kissojen sanottiin olevan kotoisin Abessiniasta (nyk. Etiopia), mistä ns. Abessinian sodasta (1867-1868) palaavat sotilaat olisivat tuoneet ne mukanaan. Näin rotu sai nimekseen abessinialainen. Ei kuitenkaan tiedetä, millainen osuus Abessiniasta tuoduilla kissoilla on rodun kehityksessä, vai onko lainkaan. Uusien geenitutkimusten mukaan abessinialaisen alkukoti saattaakin olla Intian valtameren rannalla, ja rodun esivanhemmat olisivat tulleet Englantiin Kalkutassa pysähtyneissä laivoissa.

Aluksi kasvatuksessa käytettiin ainakin paikallisia “maatiaiskissoja” joilla oli hyvin himmeä tabbykuviointi. Näitä kutsuttiin pupukissoiksi (bunny cats), ja ne olivat väriltään ruskea- tai hopeatabbyja. Monet varhaiset abessinialaiset olivatkin nimistä päätellen oikeastaan hopea-abessinialaisia. Jalostuksen tavoitteena on kuitenkin ollut kasvattaa kissoja joilla olisi mahdollisimman lämmin väri, eikä lainkaan kuvioita. Vaikka tähän on pyritty jo noin 100 vuotta, ei raidoista vieläkään ole päästy kokonaan eroon ja varsinkin pennuilla voi olla jaloissa ja rinnassa himmeitä haamuraitoja.

Ensimmäiset abessinialaiset Suomessa

Ensimmäiset abessinialaiset tulivat Suomeen Saksasta vuonna 1961. Ne eivät kuitenkaan saaneet koskaan jälkeläisiä. Myöhemmin 60-luvulla tuotiin useita muitakin abessinialaisia Ruotsista, Hollannista ja Saksasta. Ensimmäiset pentueet syntyivät 1966. Suomen ensimmäiset abyt olivat riistanvärisiä ja punaisia ja nämä värit ovat edelleen ylivoimaisesti suosituimmat. Nykyään näyttelyissä näkee kuitenkin jo aika usein myös sinisiä ja toisinaan myös beigen ja hopean värisiä abyja.

Ulkonäkö

Abyn ulkonäössä huomiota herättävintä on ehdottomasti väritys. Joka karvassa on selkäpuolella 2-3 raitaa, karvojen päät ovat mustat tai tummat kissan väristä riippuen. Tätä raidoitusta kutsutaan tickingiksi ja se antaa kissan olemukseen villin säväyksen, abyn voisi hyvin kuvitella Afrikan savanneille. Turkki on lyhyt, hieno ja vartalonmyötäinen.

Rakenteeltaan aby on keskikokoinen, elegantti mutta lihaksikas kissa, jolla on pitkät jalat, pienet, ovaalinmuotoiset käpälät ja mahdollisimman pitkä häntä. Pää on kiilanmuotoinen ja pehmeälinjainen ilman suoria ”tasoja” esim päälaen pitäisi olla kauniisti pyöristynyt. Kuono keskipitkä, profiili on pehmeästi kaartuva, ei suora muttei myöskään jyrkkää otsapengertä, leuan tulisi olla vahva. Korvat ovat isot, tyvestä avoimet ja kaukana toisistaan. Silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset ja myös kaukana toisistaan, väriltään ne voivat olla meripihkanväriset, keltaiset tai vihreät ja silmiä ympäröi tickingin värinen rajaus. Aikaisemmin abyilla saattoi olla komeat ilvesmäiset tupsut korvissa, mutta valitettavasti tämä ominaisuus on nykyään harvinainen. Abyn ulkonäkö vaihtelee jonkun verran eri puolilla maailmaa; amerikkalaiset abyt ovat hyvin siroja, pieniä ja linjakkaita, kun taas englantilaiset abyt ovat tyypiltään kookkaampia ja vankempia. Eurooppalainen aby on ulkomuodoltaan sitten näiden kahden ääripään välissä ihanteellisena kompromissina. Mutta oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa, abessinialaisen pitäisi olla ulkonäöltään ennen kaikkea harmoninen kokonaisuus.

Värit

Hyväksyttyjä värejä on 8: riistanvärinen, punainen, sininen ja beige, sekä näiden hopeamuunnokset. Riistanvärisen kissan ticking on musta, pohjaväri on lämmin oranssinpunainen, hännänpää on musta. Punaisella pohjaväri on aprikoosinpunainen, ticking on suklaanruskea, samoin hännänpää. Sinisen abessinialaisen pohjaväri on beige ja ticking tumma siniharmaa, beigen pohjaväri on kermanvaalea ja ticking beigen värinen. Hopea-abyilla pohjaväri on valkoinen, ticking kuten perusväreillä.

Luonne

Luonteeltaan abessinialainen on vilkas, utelias ja leikkisä. Se seuraa usein mukana ihmisten puuhissa, tarkastellen kaikkea kiinnostuneena. Vielä aikuisenakin aby kaipaa leikkituokioita yhdessä omistajansa kanssa ja innostuessaan jahtaamaan liikkuvaa lelua se on todella nopea ja ketterä. Monet noutavat mielellään heitettyä lelua. Abyt ovat hyviä hyppääjiä ja viihtyvät korkealla. Seurallisen luonteen vuoksi ihanteellista olisi jos abylla olisi kaverina toinen kissa. Abya voi ulkoiluttaa katetussa tarhassa tai valjaissa, ja kesällä ne viihtyvät ulkona pitkät ajat. Kaikki abyt ovat toki yksilöitä, mutta yhteistä niille on juuri vilkkaus, seurallisuus ja lempeys – aby haluaa leikkiä kanssasi ja olla lähelläsi jakamassa hellyydenosoituksiaan. Muuan ranskalainen on abyista sanonut erittäin osuvasti: ”se on älykäs olematta viekas, hurmuri olematta despootti, hellyydenkipeä olematta tunkeileva, leikkisä muttei täystuho, vilkas muttei hysteerinen”. Toisin sanoen lähes täydellinen pakkaus!

Teksti: Mirja Anttila & Anne Kontula
Lähteet: Pirkko Vanhamäki: “Abessinialainen kissa 40 vuotta Suomessa” (AbyS 2/2001), Joan Miller: “breed profile: Abyssinian” (http://www.cfainc.org/breeds/profiles/abyssinian.html)