Näyttelyssä töissä, assarina

Näyttelyssä voi tulla tylsää odotellessa, varsinkin aluksi kun ei välttämättä tunne kovin paljoa muita kissaihmisiä. Assarointi on hyvä tapa saada päivä kulumaan, tutustua muihin kissaihmisiin sekä olla tekemisissä aivan ihanien kissojen kanssa. Assaroinnista saa nimellisen palkkion (n. 20-25 euroa tai leimakortti näyttelyyn) sekä ruuan päivän aikana.

Assistentiksi voi ilmottautua samalla kun ilmoittaa kissan näyttelyyn, etukäteen kutsussa mainitulle pääassistentille tai sitten paikan päällä käydä kysymässä pääassistentilta tarvitaanko apua. Pääassarin yleensä erottaa kovasta vauhdista ja kiireestä heti aamutuimaan, tai jos jostain syystä ei, niin sitten voi käydä kysymässä nimen sihteeristöstä. Usein viimeisiä tarvittavia assareita joudutaan haalimaan vielä aamusella. Assistentin täytyy tuntea näyttelysäännöt ja assistentin ohjesäännöt – näistä uusimmat versiot löydät esim. Kissaliiton sivuilta.

 

Etukäteen ilmottautuneilla on usein vara valita vähän paremmin tuomari jota avustavat. Aika moni haluaa olla omalla rodulla, ja kolmosessa se voi joskus aiheuttaa päällekkäisiä tahtotiloja, kun rotuja on samalla tuomarilla useita. Assistentti ei kuitenkaan voi vaatia kelle tuomarille menee töihin. Neuvottelemalla näistäkin kuitenkin selvitään. Kun olet saanut tietää oman tuomarisi, on seuraava vaihe laittaa häkit ja pöytä kuntoon. Tämä tarkoittaa, että varmistat pöydällä olevan desinfiointiainetta suihkupullossa, tarpeeksi käsipapereita pöydän kuivaamiseen ja desinfioit suihkuttamalla tuomarilla käytössä olevat häkit sekä pöydän. Ainakin itse olen huomannut, että hommia helpottaa huomattavasti, kun kirjoittaa kyseiselle tuomarille tulevien kissojen numerot erillisille paperilapuille. Laitan niihin numeron lisäksi EMS-koodin, joten on helpompi koittaa bongailla kissaa väkijoukosta kun tietää vähän millaista hakea. Abs-lista kannattaa tarkastaa heti sen tultua, jotta ei suotta haeskele kissoja jotka eivät ole arvosteluun tulossa.

 

 

 

 

 

Kun arvostelu sitten alkaa, on assistentin asia katsoa että kissat tulevat kukin vuorollaan arvosteluun sekä desinfioida pöytä (ja tuomarin kädet) kissojen välissä. Jos omistaja ei ole itse paikalla tuomassa kissaa arvosteluun, on tavannut olla assarin homma hakea kissa häkiltä. Joskus samalla omistajalla on useita kissoja samaan aikaan arvostelussa ja assarinhommia helpottaakin huomattavasti etukäteen kerrottu tieto jonkin kissan toimittamisesta arvosteluun. Etukäteen kannattaa sopia erikoisjärjestelyistä, jos sellaisia tarvitsee esimerkiksi oman kissan esittämistä tuomarille varten. Jos ei assaroi oman kissan tuomarilla, voi vaihtaa paikkoja toisen assarin kanssa siksi aikaa. Näissä ollaan usein hyvin joustavia ja pyritään siihen että jokainen ehtisi esittää itse oman kissansa.

Kun tuomari täyttää arvostelusetelin, kannattaa ensin tarkastaa että tulos on merkitty oikein (ei puutu VP-merkintää tms) ja että setelissä on nimmari. Sen jälkeen alin kappale repäistään irti ja kaksi ylintä lähtevät täyden lakanan mukana sihteeristöön. Lakana on A4, johon on väriryhmittäin koottu kissojen tiedot, se on apuna tuomarille valintoja tehdessä. Nykyään lakanasta on useimmiten itsestäänjäljentyvä kopio eikä lakanaa tarvitse erikseen käydä kopioimassa tuomaria varten. Kannattaa samalla tarkkailla että tuomari muistaa täyttää tulokset oikein lakanaankin, se on sihteeristön kannalta oleellista. Tuomarista riippuen assarilla voi olla paljonkin ”vahdittavaa” merkintöjen ja valintojen suhteen, VP-valinnat kun tuppaa joillakin unohtumaan. Jos on itsellä epäselvyyttä, kannattaa kysyä joltain kokeneemmalta assarilta tai sitten sihteeristöstä asian oikea laita. Vaikka ei aina huomaisikaan jotain puuttuvaa, ei se katastrofi ole, kyllä sihteeristöstä joku tulee kyselemään puuttuvien merkintöjen perään enemmin tai myöhemmin.

Jos arvosteluun tulevaa kissaa ei löydy tai omistaja sanoo että kissa on abs (absent eli poissa), täytyy assarin aina käydä varmistamassa asia sihteeristöstä.

Kun kaikki kissat on käyty läpi, on TP-valintojen vuoro. Tuomarit useimmiten jo arvostellessaan sanovat osalle kissanomistajista, että haluavat/eivät halua nähdä kissaa uudelleen. Ikävä kyllä usein osa omistajista on tässä vaiheessa kadoksissa, jolloin assarille voi tulla hyvinkin kiire haalia useampaa kissaa samaan valintaan. Ensin kannattaa huudella kuuluvalla äänellä numeroita pöydän luona, sitten mennä poikkeaan häkillä, ja jos näyttää ettei omistajaa löydy, niin kaapata kissa numerolappuineen häkiltä mukaan valintaan. Kissat voi laittaa tuomarin häkkeihin odottelemaan ja ottaa esiin sitä mukaa kun tuomari kaipailee. Essun ja käsien desinfiointia joka välissä ei kannata unohtaa, kissat pysyvät paljon rauhallisempina kun ei ole muiden hajuja liikaa.
Aluksi assarointi voi tuntua aikamoiselta sekasorrolta, mutta homma on erittäin mielenkiintoista! Roduista oppii paljon, kun tuomarit useimmiten kommentoivat ääneen kissaa, tutustuu muidenkin rotujen kissaihmisiin ja saa käsitellä mielettömän ihania kissoja. Kun arvostelu on saatettu päätökseen, voi pyytää tuomaria kirjoittamaan assaritodistuksen. Niistä on hyötyä vaikkapa jos joskus päättää lähteä tuomarikoulutukseen. 😉 Ja tokihan jos haluaa kehittyä assarina, voi saada hyviä näkökulmia mitä asioita parantaa. Assarina on hyvä muistaa ystävällinen ja auttavainen asenne, ensikertalaisia ehtii hyvin neuvoa ja hyvällä säkällä ehtii käydä nopealla lounaalla ennen paneelin alkamista. Paneelissa assaroimisesta sitten ensi kerralla! Toivottavasti moni uusi innostuisi edes kokeilemaan, ekalla kertaa voi olla jonkun kokeneemman parina, niin saa tuntumaa hommaan. Ehdottoman mielekästä ja kivaa hommaa näyttelypäivän ratoksi.
Näyttelyssä töissä, assarina paneelissa
Kun assaroitava tuomari on saanut urakkansa suoritettua ja assari käynyt pikapikaa nauttimassa lounasta, onkin usein aika alkaa kantaa paneelipaikalle kissoja. Nykyään yleensä kehotetaan omistajia tuomaan kissat paneelipaikalle jossa assarit ottavat kissat vastaan ja kantavat paneelihäkkeihin. Assarin tehtävä on huolehtia että kaikki kissat tuodaan oikeisiin häkkeihin. Kaikkien tuomareiden saatettua urakkansa päätökseen sihteeristössä tulostetaan numerolaput paneeliin tuleville kissoille. Pääassari jakaa desinfioitujen häkkien päälle kaksi kutakin numerolappua, tarkistaen samalla mm. etteivät leikkaamattomat urokset tule vierekkäisiin häkkeihin. Yleensä numerolapuissa kissan numero on keskellä isolla ja lapun kulmista löytyy pienemmällä merkinnät onko kissa uros vai naaras (M/F) ja luokka missä kissa on kilpaillut. Luokasta voi päätellä onko kyseessä leikkaamaton vai leikattu, leikkaamattomien luokat ovat parittomia ja leikattujen parillisia.

 

 

Normaalisti paneelissa mennään järjestyksessä kategoriat I-II-III-IV-kotikissat, toisinaan järjestystä muutetaan. Pääassistentti on järjestyksestä tietoinen ja sen voi häneltä varmistaa, hän myös kertoo koska kissoja aletaan hakea häkkeihin vuoroaan odottelemaan tai ilmoittaa kuuluttajalle koska omistajat voivat alkaa tuoda paneelipaikalle TP-kissojaan. Jos assarit hakevat kissat häkeistä (kuten harvemmin enää tapahtuu,) toinen häkin päällä olevista numerolapuista napataan essuun näkyville, jotta muut tietävät että kissaa ollaan jo hakemassa. Kissan mukana kannattaa tuoda sen omakin numerolappu, mutta se on syytä varmuuden vuoksi laittaa roikkumaan häkkiin eikä jättää kissan kaulaan. Näitä kaulalappuja ei kissoilla enää useinkaan ole, vaan ollaan tarkempana että oikea kissa menee oikeaan häkkiin kissaa sinne viedessä ja numerolappuna voidaan käyttää isompaa, paksumpaa, irrallista numerolappua. Pääassari varmistaa että kaikille kissoilla on kantajat. Jos assareita on tarpeeksi, ei kannata ottaa samasta BIS:sta kisaavaa urosta ja naarasta, jotta ei tule hätää jos kannettava uros voittaakin ja jää odottamaan parhaan naaraan valintaa. Jos kustakin ryhmästä valitaan kategorian paras, ei urosta ja naarasta enää verrata keskenään jolloin voikin ottaa peräkkäisissa ryhmissä olevia kissoja. Siinä voi kuitenkin tulla aikamoinen kiire hakea seuraava kissa, joten aika maltillisesti kannattaa haalia kannettavia kissoja jotta ehtii jokaisen esittämään ajoissa. Jokainen kerää kantamiensa kissojen laput rinnuksiin järjestykseen vuoroa odottelemaan ja ottaa aina esitettyn kissan lapun pois roskiin ja desinfioi taas kädet ja essun ennen kuin ottaa seuraavan kissan kannettavaksi.

 

Kategorioiden sisällä järjestys on aikuinen – kastraatti – nuori – pentu. Aikuisissa ja kastraateissa valitaan ensin paras uros ja sen jälkeen paras naaras. Assarin tehtävänä on ottaa kissa häkistä ja huolehtia että se pysyy pöydällä tuomarien niitä tutkiessa. Kun kaikki kategoriaa arvostelevat tuomarit ovat käyneet kissat läpi, kissat nostetaan esittelysentoon ja ne näytetään yleisölle tuomarien antaessa ääniä. Palkittavat kissat (kategorian paras aikuinen uros, kategorian paras aikuinen naaras, kategorian paras kastraattiuros, kategorian paras kastraattinaaras, kategorian paras nuori ja kategorian paras pentu) jäävät vastaanottamaan palkintonsa, muut kissat voi palauttaa omistajilleen, jotka useimmiten ovatkin lähistöllä odottamassa kissaa takaisin. Toisinaan kissan voi joutua viemään häkille asti.

 

 

Kotikissoista paneeliin voidaan valita paras pitkäkarvauros, paras pitkäkarvanaaras, paras lyhytkarvauros, paras lyhytkarvanaaras ja paras kotikissaveteraani. Yhdistykset saavat itse päättää valitseeko jo arvosteleva tuomari esim. lyhyt- tai pitkäkarvoista parhaan, tai kaikista parhaan uroksen tai kaikista parhaan naaraan paneeliin niin, että vastakkain on vain kaksi kissaa joista valitaan paras kotikissa. Tämä täytyy aina tarkistaa pääassistentilta.

Paneeli on useimmiten varsin nopeatempoinen, mutta assarin on syytä säilyttää rauhallisuus kiireen keskelläkin. Pieni myöhästyminen on paljon pienempi paha kun kissan hermostuttaminen hosumalla. Essu ja kädet pitää muistaa desinfioida aina kissaa vaihtaessa, ja jos on epäselvää onko pöytää putsattu, se kannattaa kysyä joltakulta lähellä olevalta ennen kissan sille laskemista. Mutta mikäpä päivää sen hienommin päättää kun upeiden kissojen esittely, tai no tietenkin voittajakissan kantaminen.

 

 

 

Teksti: Katja Kuusisto/Tuuli Larva, Kuvat: Taija Kummelus-Eskelinen