teksti: Risto Vormala, Fuzhou, Kiina

Täällä Kiinassa ovat koti- ja lemmikkieläinten olot hieman toisenlaiset kuin Suomessa. Mm. koiria ja kissoja on ajateltu kautta aikojen lähinnä ravinnonlähteenä. Siitä en syytä kiinalaisia, sillä tämä väestömäärä vaatii paljon ruokaa. Menneinä vuosisatoina pienetkin häiriöt mm. sadossa ovat aiheuttaneet suuria nälänhätiä ja silloin täytyy käyttää kaikki saatava ruoka hyödyksi. Kiinassa on tapana, vielä nykyäänkin, syödä ruoat hyvin tarkkaan, mm. kalasta, äyriäisistä ja siivekkäistä linnuista, kuten kanoista, ankoista yms. imeskellään kaikki syötävä hyvin tarkkaan. Mm. kalan pää on suurta herkkua täällä.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja muuttuvat koko ajan täälläkin: koiria ja kissoja on alettu ajattelemaan myös lemmikkieläiminä ja ihan perheenjäseninä.

Itse olen ollut aina kiinnostunut eläimistä ja muutenkin luonnosta. Akvaariot ovat kuuluneet elämääni jo yli 20 vuotta. Eikä se kiinnostus ole laantunut yhtään, nytkin meillä on täällä Kiinassa kaksi akvaariota kotonamme. Kiinassa akvaarioharrastus on korkealla tasolla ja alan tarvikkeita, kaloja ja kasveja yms. on saatavilla todella monipuolisesti ja vieläpä murto-osalla Suomen hintatasosta. Lähes joka kodista löytyy akvaario, silla kalaa (varsinkin kultakalaa, sekä koristekarppia) pidetään ruoan ja yltäkylläisyyden symboleina. Valitettavasti näitä kaloja näkee usein pidettävän hyvinkin pienissä maljoissa, mm. ilman minkäänlaista suodatusta.

Eläinsuojelulle olisi täällä muutenkin työnsarkaa yllin kyllin… ihmisillä ei ole usein yksinkertaisesti mitään tietoa, tai tiedot ovat totaalisesti virheellisiä, eläinten vaatimista elinoloista. Mm. hyvin yleinen käsitys täällä on, että kissat syövät RIISIÄ! Otin siitä aluksi yhteen aika monen ihmisen kanssa täällä, kun yritin vakuuttaa, että kissa on petoeläin, kuten leijona tai tiikeri, eikä riisi ole sen ruokaa. He vain totesivat, että kyllä kiinalainen kissa tulee toimeen riisilläkin. On kuulemma erilainen, kuin esim. eurooppalainen. Meidän kissamme eivät riisiin edes koske, näytin sen ko. ihmisille toteen ja kyllä he nyt ovat vähitellen alkaneet muuttaa käsityksiään kissan ruokavaliosta.

Omista eläimistäni sen verran, että minulla on ollut aiemminkin, Suomessa ollessani, ex-tyttöystäväni myötä kissoja. Ko. kissat olivat upeita pyhiä birmoja. Lisaksi kotonani on ollut kaksi mukavaa kesyrottaa (Pirkko ja Liisa), kääpiöhamsteri (Simppa), sekä sukkanauhakäärme.

Muutettuani tänne Kiinaan silloisella tyttöystävälläni, nykyisellä vaimollani, oli tämä mainitsemani Kobi-koira. Ko. koira on erittäin mukava ja ihmisystävällinen. Se ei ole puhdasrotuinen, vaan muistuttaa hieman boxeria, mutta kuono pitempi. Se muistuttaa ehkä hieman pientä tanskandoggia. Käytyämme paikallisilla eläinmarkkinoilla (joista täällä eläimet hankitaan), näin siellä usein pieniä kissan pentuja ahtaissa myyntihäkeissään. Täällä on tapana, että kotieläimiä myydään juuri näillä eläinmarkkinoilla. Siellä on koiria, kissoja, kaikenmaailman lintuja, jyrsijöitä ja jopa minisian porsaita. Koiran- ja kissanpennut ovat usein ahtaissa häkeissä vain odottamassa ostajaansa. Harkittuamme asiaa, päätimme ostaa ensimmäisen kissanpentumme täällä.

Ko. kissanpentu oli yhdessä näistä häkeistä ja me vaimoni kanssa, kiinnitimme heti huomiota juuri siihen. Se oli heti utelias, valpas ja selvästi kiinnostunut meistä. Myyjä ei osannut sanoa sen ikää, mutta arvioin sen olleen noin viisiviikkoinen. Siis aika pieni. Raha vaihtoi omistajaa (10 yuenia), samoin kissanpentu. Veimme sen kotiimme kuljetushäkissä, jonka ostimme samalla kertaa. Lisäksi ostimme tietysti ruokakupit, sekä kissanhiekkaa (ihan samanlaista, kuin Suomessakin).

Kotiin päästyään se aloitti uteliaana uuden kotinsa tutkimisen ja se tottui hyvin nopeasti meihin. Tarjoamani ruoka: kanaa, ankkaa, porsasta, nautaa, mereneläviä ja myös oikea kissanmuona (täältä saa ainakin Whiskasia) maistuivat todella herkulliselta. Merenelävistä, se pitää erityisesti, kun sekoitan kalaa, äyriäisiä, simpukoita yms. Myös kalmarit ja mustekala ovat ajoittain suurta herkkua. Samoin ankan maksa ja ihan rehellinen porsaanliha tai sen sisäelimet ovat maistuvia varmasti… Kaikkia näitä eineksiä saa täältä todella helposti, valikoima on todella monipuolinen (em. lisäksi muitakin lintuja, kuten kyyhkysiä, viiriäisiä, sekä mm. kaniininlihaa ja niiden sisäelimiä), eivätkä ne maksa juuri mitään. Nimeksi annoimme sille Xiaoguai, joka tarkoittaa suomeksi suunnilleen: viisas poika. Sitä se totisesti on. Väriltään se on harmaa tiikerikuviolla, mutta vatsapuoli, sekä osa kasvoista on valkea.

Nykyisin Xiaoguai on kasvanut aivan huimasti. Se on todella kiintynyt erityisesti minuun ja viettää kanssani aikaa aina, kun olen kotona. Käymme yhdessä mm. suihkussa, se lepäilee pesukoneen päällä ja ihmettelee minun touhujani. Usein se puhdistaa samalla myös itseään, joten ilmeisesti se on ymmärtänyt touhun tarkoituksen. Se todella nauttii lämmöstä suihkuhuoneessa. Kerran viikossa suihkutan hieman sitäkin lämpimällä vedellä. Se on täysin tottunut siihen ja näyttää suorastaan pitävän siitä, kunhan en suihkuta päähän tai korviin.

Xiaoguai´s ClubRoom. Welcome!

Ja sitä en tietysti koskaan tee. Se seuraa usein touhujani olkapäälläni istuen tai hartioillani seikkaillen. Välillä se osoittaa ystävyyttään minun kanssani hieroen nenäänsä minun nenääni. Saattaapa hieman näykkäistäkin. Minulle on suuri kunnia saada tällainen ystävyydenosoitus eläimeltä. Xiaoguai on todella oikea eläinystäväni. Leikimme paljon yhdessä ja välillä se osoittaa suorastaan huumorintajua. Se näet yrittää ”tappaa” kättäni ja minä heitän sen aina välillä vähän matkan päähän pehmeälle vuoteelle. Siellä se vaanii vähän aikaa ja hyökkää taas kätteni kimppuun. Välillä se ei kuitenkaan pysähdy käteeni, vaan hyppää olkapäälleni ja käy hieromassa neniämme, veitikka silmäkulmassa. Todellakin se on nimensä ansainnut: Xiaoguai, Viisas poika!

Jokin aika sitten aloimme tuumia, että ehkä Xiaoguai viihtyisi vieläkin paremmin, jos sillä olisi kaveri. Olemme kuitenkin päivisin poissa kotoa ja aina kun tulemme kotiin, se kiehnää ympärillämme ja naukuu, kuin sanoen: ”Onkin ollut vahan tylsää koko päivän. Kiva, kun tulitte kotiin!” Sitten se riehuu ja purkaa energiaansa minun kanssani telmien.

Löysin sille kaverin. Tämä kaveri onkin todella pippurinen otus. Väriltään se on savun musta, ehkä hieman sinertävä, mutta nähtävissä on hieman oranssiakin (varsinkin kasvoissa). Ja todella tuliluonteinen. Annoimme sille nimeksi, Mogui (Pikku piru). Aluksi näytti siltä, etteivät Mogui, sekä Xiaoguai tule toimeen keskenään. Mogui pelkäsi ja sähisi ja murisi aivan kaikkea, jopa minua, sekä kättäni. Se selvästi tunsi olonsa turvattomaksi ja kaipasi jotain… asia ratkesi yksinkertaisesti: ostimme kolmannen kissan: Moguin veljen.

Se rauhoittui heti veljensä tultua kotiimme. Nyt kaikki kolme kissaa leikkivät yhdessä ja rauha näyttää olevan maassa. Mutta Mogui on edelleen selvästi tuliluonteisempi kuin kaksi muuta. Mukavaa, etteivät kaikki ole samanlaisia. Moguin veljen nimeksi tuli Xiaohu (Pieni tiikeri), väriltään se on musta-harmaa, tiikerikuviolla. Se näyttää olevan oikein mukava, oikea sylikissa ja heti alusta saakka se tuli hyvin toimeen myos Xiaoguain kanssa ja telmii tämän kanssa. Mogui taas on todella kiintynyt veljeensä, mutta luonteensa takia se sähisee ja uhittelee edelleen Xiaoguaille.

Edelleenkään Mogui ei viihdy ihmeemmin ihmisten sylissä. Mutta luulenpa, että tilanne vakiintuu välien selvittyä; kaikki kissat ovat vielä nuoria ja meillä on tilaa (yli 100 m2). Todella mielenkiintoinen kuvio. Mainittakoon, että kaikki kolme kissaa ymmärsivät heti alusta alkaen käymälälaatikon tarkoituksen, eikä kukaan ole tehnyt mitään vahinkoja tms. muualle huoneistoon.

Tarkoituksemme ei ole kasvattaa kissoja, vaan ne ovat ihan tyypillisiä kotikissoja: perheenjäseniä. Kissoja näyttää olevan todella runsaasti myytävänä, mutta myös ihan luonnossa ja kaupungeissa. Olen onnellinen, että olen voinut antaa hyvän kodin ja mukavat oltavat ainakin kolmelle niistä. Se on kyllä ehdoton maksimi, sanoo vaimokin 🙂