teksti ja kuva: Taija Kummelus

Heräsin sunnuntaiaamuna vatsan pohjassa vellovaan jännitykseen. Ensimmäinen näyttelymme Eetun kanssa oli edessä. Eetu, Pikkumetsän Coon-Ebony, on ollut meillä kaksi viikkoa ja pikkuhurmuri oli kyllä jo vakuuttanut minut ihanalla luonteellaan, että hyvin kaikki menee. Silti auton lähestyessä näyttelypaikkaa huomasin käsieni tärisevän ja käyväni mielessäni läpi kaikkea mahdollista, mikä voisi mennä pieleen. Olin jo kuukausia sitten nähnyt painajaista, jossa en löytänyt kasvattajaa mistään ja kiukkusin kaikille jotka koittivat minua opastaa. Toisaalta olen ollut paljon luottavaisempi sen jälkeen, kun PIROK :n näyttelyssä toimin ensimmäistä kertaa assistenttina. Siinä kyllä oppi, miten asiat pyörivät eteenpäin. Muutenkin, kun olen näyttelyissä käynyt turistina ja kasvattaja on ollut mukana niin ensimmäinen kerta oman kissan kanssa oli kiva kokemus, kun ei tarvinnut koko aikaa ihmetellä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Foorumillakin on ollut puhetta näyttelyiden aikataulujen myöhästymisestä. Nytkin arvostelut alkoivat myöhässä ja osa näytteilleasettajista ei ollut valmiina, kun oli oman kissan aika mennä arvosteluun, oltiin silloin vielä aamukahvilla. Kun alkuun päästiin alkoi kaikki rullaamaan omalla tutulla painollaan eteenpäin.


Eetu oli häkkiin päästyään hieman hämillään.

Kävi jo minun ihan sääliksi, kun toinen tapitti pienestä raostaan ymmällään miksi hänet sinne oli laitettu. Arvostelussa kummankin sydän taisi pumpata melkoista tahtia, hienosti kuitenkin Eetu käyttäytyi ja saimme hyvät arvostelut. Häkkiin takaisin päästyään ja etenkin ruokaa saatuaan Eetu alkoi rentoutumaan ja alkoi taas olemaan se kissa minkä minä tunnistan. Tässä välissä minä hätäilin, että milloin ne TP valinnat tehdään mutta onneksi kasvattaja oli mukana tukena. Siitä todella iso kiitos hänelle! TP valinnassa vastassamme oli kolme pentua, joista kisaamaan jäi Eetun lisäksi hellyyttävä birma, joka sitten lopulta vei voiton.

Jos pitää jotain huonoa näyttelystä sanoa, niin ehkä se oli tilan ahtaus. Puolet pinta-alasta oli jätetty käyttämättä mikä hieman ihmetytti, koska esim. paneelissa oli todella ahdasta ja omistajienkin vaikea päästä hakemaan kissojaan. Neloskategorian kissoja en juurikaan nähnyt, koska ne arvioitiin toisella puolella kuin suurin osa kakkoskategoriasta. Paneeli olikin sitten nopeasti ohi ja väki alkoi tekemään lähtöä, johon saimmekin luvan totuttua aikaisemmin.

Näyttelyissä jää aika paljon aikaa sen jälkeen, kun oma kissa on tuomarin luona käynyt. Mietinkin voisiko tämän ajan käyttää jotenkin hyödyksi? Kuitenkaan kaikilla vapaata ei ole samaan aikaan ja suurin osa käyttää sen muiden kanssa kuulumisien vaihtoon ja tietysti keskustelemalla kissoista. Tietenkin riippuu näyttelyn järjestäjästä millaista oheistoimintaa näyttelyn yhteydessä voisi järjestää, mutta mitä kaikkea sellainen sitten voisi olla?

Tästä on kuitenkin mukava jatkaa näyttelyuraa ja seuraavan kerran Eetu on esillä TUROK:n näyttelyssä. Lopuksi haluan vielä todeta, että kissapiireistä löytyy monia erilaisia ihmisiä, toisten kanssa tulemme toimeen enemmän kuin toisien. Toivon kuitenkin, että osaamme nauttia myös muidenkin kissojen menestyksestä vaikka kyllähän se mukavalle tuntuu, kun oma kissa pärjää. 🙂