Meidän Hani pisti elämän järjestyksen uusiksi tuossa pari viikkoa sitten. Torstaina alkoi kunto huononeen aika tavalla, sitä ennen parina päivänä oli oksennellut, mikä munuaisvian takia ei nyt ole niin epätavallista, varsinkaan kun vaan pari kertaa sen teki. Huomasin sen kuitenkin laihtuneen silmissä ku ruoka ei maistunut, illalla alkoi pilkkiä sohvalla, Avo oli yövuorossa ja minä yksin kotona, yhtäkkiä koko kisu vaan kaatu nojaamaan sohvatyynyä vasten ja silmät ihan lasittuneena ja minä itken et nytkö se katti otti ja kuolee.. soitin päivystävälle ja hän tuumas vaan että en voi kuin tippaan laitta ja hintaakin tulee, liekö kannattavaa tulla vastaanotolle.. No minä tyttö juotan kisua ja itseäni (tosin kissa sai vaan vettä) kupillisen rommiteetä että pää pysyisi koossa, joo-o ei nouse alkoholi päähän kun on paniikki, istuin ja kattelin telkkaria ja kisua vuorotellen. Hani ehkä vähän rauhoittuu. Otan kahden tunnin unet sohvalla ja katon taas onko elossa, menen sänkyyn pariksi tunniksi, herään aikaisin (4 tunnin yöunien jälkeen) ja kisu vieläkin samassa jamassa.

Aamusta soitan omalle lekurille Kirsuun ja saan ajan puoleksipäiväksi, pitää ottaa pissanäyte matkaan joten eikun saunakauha kädessä metskaamaan pissanäytettä joka onneksi tuli helposti ja pisu bona-purkkiin ja kaappiin. Sit kun lähetään lekuriin, niin kissa saa Superkatin voimat, EN MENE laatikkoon. Avo vähän auttaa ja kisu on matkassa, autossa lauletaan, mutta ei kovinkaan kauan, uupumus iskee. Lekurissa todetaan Hanin kuivuminen ja Hanille laitetaan tippa suoneen oikeaan tassuun, antaa laittaa ihan kiltisti, sillä oli sellainen silmälappu nassulla ettei näe mitä tehdään, avustin lekuria sitten verikokeidenotossa joka saatiin kanyylista onneksi, ettei tarvinnu taas pistää. No sitten me oltiin 4 tuntia sisällä tipassa, virtsasta paljastui paha infektio eli VTI.

Saatiin antibioottia ja tippa mukaan, joo o, kun mulla on omaa kokemusta niin saimme tippapussin matkaan.  Hani piristyi jo El.lekurilla, kun sai nestettä suoneen, Hanille piti lauantaina antaa vielä kahteen otteeseen nestettä ja sit otettiin tippa pois. Vaikka kotona yritin silloin yöllä juottaa, on infektion aikana nestehukka niin valtava, että harvoin kotikonstein saa kissan pidettyä nesteissä. Avon kävi sääliksi Hania mutta Hania näytti ainoastaan nupittavan tuppo tassussa, ravisteli joka askeleella. Ja meidän muut kisut, siinä oli naurussa pitelemistä kuinka ne pelkäsivät Hanin tassua kun siinä oli räikeän punainen liimaside ja tietenkin tassu haisi oudolle.

Aluksi syöminen oli todella hankalaa, laitettiin märkäruokaa, annettiin Nutriplus-geeliä (yök sano Hani) Nyt on alkanut syömään, tosin märkäruoka kiintiö tuli täyteen joten naksut on nyt In, ylihuomenna viedään testinäyte ja katsotaan onko parantunut VTI:stä. Huh sanon minä tuosta ajasta. Onneksi Hani ei ole minulle vihanen, kyllä käy taas puskemassa ja kehrää vaikkakin antibioottia esiin ottaessa juoksee korvat velmuna karkuun. Tämä reissu kyllä selvensi sitä, mikä meidän mielestä on sitten hoidon rajoilla, nyt ei mielestäni ollut mitään kummempaa muuta kuin nuo tippapussit kotona, sen me hyväksymme jos kerran-kaksi vuodessa joutuu vastaavaan kun ei se kissan menoa haitannut, mutta kesto saa olla maks. vrk. Kaikkea sitä tekee kissansa eteen kun jälkeenpäin ajattelee. Mitään en silti olisi jättänyt tuosta hoidosta tekemättä, kun nyt näkee sen taas piristyneen.

Suna ja Hani