Teksti: Anne Lemberg

Kaipa tätäkin voi kutsua pohjoismaiseksi yhteistyöksi kun meillä runsaan viikon aikana on käynyt kissaihmisiä Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta. Tosin Norjasta kotoisin oleva henkilö asuu Suomessa, joten hänen vierailunsa jäi suhteellisen lyhyeksi verrattuna muihin. Mihin nämä vierailut ovat sitten johtaneet? Ne ovat johtaneet siihen, että meiltä varattiin kaksi pentua ja että meille tuotiin yksi pentu. Kiinnostavin on tietysti tuontipentu johon tutustuminen vielä jatkuu. Naaras on abyvariantti eli abessinialainen, joka kantaa pitkäkarvageenin. Näitä kissoja käytetään somalikasvatukseen. Normaalisti abyilla on kaksi lyhytkarvageeniä, mutta kun toinen vanhempi on somali tietää, että jälkeläisillä on myös pitkäkarvageeni. Periaatteessa tämän resessiivisen geenin olemassaoloa ei pitäisi huomata mistään, mutta kyllä tämänkin tytön turkki on huomattavasti pehmeämpi kuin abyilla normaalisti. Tämä on asia, jonka tuomarit huomaavat heti, joten tämänturkkisista kissoista ei tule näyttelytähtiä.

Miten tällaiset vierailut sujuvat käytännössä? Ensinnäkin täytyy todeta, että on ollut varsin hauskaa tutustua ihmisiin, joiden kanssa on ollut tekemisissä vain netin kautta. Aika hyvin he vastasivat sitä käsitystä minkä heistä olin saanut, joskaan ei täysin. Kieliasiat olivat mielenkiintoisia. Ruotsalaisen kanssa kaikki sujui mutkattomasti koska puhun ruotsia itsekin eikä ollut vaikea ymmärtää toisen kasvattajan varsin selvää ruotsinkieltä. Myös norjankieli on ymmärrettävä, vaikka joutuukin vähän pinnistämään. Mutta tanska! Olemme tanskalaisen kasvattajan kanssa meilanneet varsin pitkään, niin että hän kirjoittaa tanskaksi ja minä ruotsiksi. Hyvin on mennyt. Puhutun ymmärtäminen osoittautui kuitenkin täysin mahdottomaksi ja jouduimme kommunikoimaan englanniksi. No, luin hiljattain tutkimuksesta jossa todettiin, että tanskalaiset lapset oppivat puhumaan myöhemmin kuin muunkieliset lapset. Tutkijoiden johtopäätös oli se, että tanskankieli on niin vaikea, että lapset eivät yksinkertaisesti ymmärrä vanhempiaan. Siinä siis pieni lohtu minullekin, joka en saanut kielestä mitään selvää.