teksti: Tarja Laakso

Tämän vuoden viimeinen näyttelymatka on takana, ainakin tällainen tarkoitus olisi, koska loppuvuodesta ei enää ole tarjolla lähinäyttelyitä. Ei vaikka lähinäyttely täällä päin Suomea onkin jo aika suhteellinen käsite, meille se raja lähinäyttelystä kulkee 150-200 km matkan kohdalla.

Ja mukavahan se on näyttelyvuosi päättää Kuopioon. Itä-Suomessa on aina mukava käydä näyttelyissä, tunnelma näyttelyissä on aina ollut selkeästi muita näyttelyitä leppoisampi, ja mikä mukavinta, myös yleisö on aktiivista ja heidän kanssaan saa jutella aivan toisella tavalla kuin muissa näyttelyissä. Myös Tassu-kissamme tuntuu olevan sitä mieltä, että on paljon mukavampaa lähteä pohjoiseen kuin etelän suuntaan: viime näyttelyyn Tampereelle matkatessamme Tassu valitti koko menomatkan mutta oli aivan hiljaa kotimatkan, tällä kertaa puolestaan Kuopioon mennessä Tassu matkusti aivan hiljaa, mutta kotimatka oli hänen mielestään varsin rasittava.

Näyttelypaikka oli tällä kertaa hieman edellisistä Kuopion näyttelyistämme poikkeava, ja valitettavasti myös huonompi kissanäyttelyn järjestämisen kannalta. Tila oli aika sekava, kun kissat oli jaettu kahteen kerrokseen, ja hieman ahtaan puoleinenkin se oli kaiken kaikkiaan, tosin me kävimme näyttelyssä lauantaina, jolloin kissamäärä ilmeisesti oli varsin paljon suurempi kuin sunnuntaina. Tosin siinä mielessä hotelli on hyvä näyttelypaikkana, että ruokaa ja juomaa on tarjolla, tosin hinnat nyt tietysti myös hotellihintoja mutta tällä kertaa ei voinut valittaa ruuan laadustakaan, lounas oli oikein hyvä.

Näyttelyjärjestelyiden osalta ei myöskään voi valittaa, kaikki sujui hyvin ja kotiinkin pääsi aivan ilmoitetun aikataulun mukaisesti. Ja kun saimme jopa molempien kissojen osalta vertailua, kun kissat olivat pitkästä aikaa samalla tuomarilla arvostelussa. Tuomari todella vertaili kissojamme keskenään, valitessaan TP-valintaan kissaa rodusta. Tällä kertaa, edellisestä kerrasta poiketen, kissamme olivat myös tuomarin mielestä ihan kelvollisia kissojakin…

Näyttelyissä kuulee kaikenlaista, mutta jälleen kerran kuuli usemmankin ihmisen suusta sen tosiseikan, etteivät kaikki muutkaan enää ole kovin tyytyväisiä siitä, miten kissat ja niiden arvostelut ovat viime vuosina muuttuneet. Oman rotumme toinen edustaja näyttelyssä ilmoitti aamulla ensimmäisenä kuinka hänen kollipoikansa on nyt jo hieman saanut painoaan takaisin mutta on kyllä edelleen aivan liian laiha. Tämä poika valittiin tuomarin parhaaksi urokseksi, vaikka tuomari totesikin TP-valintaa tehdessään kuinka tämä kissa on ”aika isokokoinen”.

Meidän oma 3,6 kiloa painava jo täysikasvuinen tyttömme sai arvosteluseteliin merkinnän siitä, että se on melko suuri (itse en todellakaan osaa pitää tuon kokoista naarasta vielä isona kissana), mutta elegantti. Toisaalta eräs pitkän linjan norjalaisten metsäkissojen kasvattaja valitti sitä, kuinka ennen vanhaan metsäkissa oli sentään iso kissa, mutta nykyiset kissat ovat niin kovin pienikokoisia. Erään toisen ”keskikokoisen tai ison” kissarodun edustaja sitten esitteli uutta 5 kk:n ikäistä italiantuontiaan. Voi kuinka pikkuinen se tyttö olikaan. Siinä vaiheessa kauhistuin kun kuulin, että kyse olikin kollipojasta… no tulimme siihen johtopäätökseen, että ”minullakin on vielä toivoa” saada kissa pienemmäksi, voinhan aina turvautua niihin ”toivottaviin, jopa suorastaan suositeltaviin” kasvatuskeinoihin, kuten jatkuvaan sisäsiitokseen (tai ei tarvita edes sitä vaan kyllä se kissan koko pienentyy myös vähän kaukaisempienkin sukulaisten käytössä kun vaan kaiken kaikkiaan geenikanta kaventuu riittävästi), kissanpennun huonoon ruokkimiseen kasvuvaiheessa ja häkkikasvatukseen, kaikki nämähän tunnetusti vaikuttavat kissan kokoa pienentävästi, eikä varmasti tässä ole edes kaikki ne seikat, jotka kissan koon  pienentymiseen vaikuttavat.

Onneksi nämä keinot Suomessa sentään lienevät harvemmin käytössä kasvatuksessa, mutta ulkomaisten kasvattajien osalta kaikkiin näihin törmää kyllä tuon tuostakin. Eivät sielläkään kaikki kasvattajat näitä keinoja käytä, mutta kun riittävän paljon näitä keinoja käytetään, niin kyllä se alkaa kissoihin ja niiden arviointiin varmasti vaikuttamaan.