teksti: Camilla Tuominen

Satuin tässä lueskelemaan ulkomaisia kissalehtiä ja silmiini pisti juttu mikrosiruista kissoilla.

Englantilaisessa lehdessä kerrottiin kissasta joka oli kadonnut. Perhe etsi sitä kaikkialta. Soitteli kaikki eläinsuojeluyhdistykset läpi ja eläinlääkäriasemat. Ei meinannut kissaa löytyä, ei vaikka sillä oli mikrosiru. Kun kissa sitten eläinklinikalta löytyi, oli se jo nukutettu kissojen taivaaseen. Omistaja ihmetteli, eikö kissan mikrosirua oltu löydetty? Eläinlääkäri totesi etteivät he edes tarkasta onko kissoilla tai sen paremmin muillakaan eläimillä mikrosirua, tulee kuulemma niin kalliiksi?

Tapaus herätti kovasti kysymyksiä. Mitä hyötyä on laittaa mikrosiru? Onko se vain yksi tapa rahastaa lemmikkien omistajia? Osaavatko eläinlääkärit meillä suomessakaan tarkastaa mahdollisen mikrosirun olemassaoloa kissalla, saati sitten eläinsuojeluyhdistykset ja paikat jonne ”kodittomia” kissoja tuodaan? Tietävätkö he missä mikrosirun tiedot ovat tarkastettavissa? Antaako mikrosiru itse asiassa kissalle minkäänlaista turvaa? Olisiko sittenkin parempi vaihtoehto vanha kunnon korvatatuointi?

Yhdellä kissoistani EC/IP Kasperi-Tuhatkaunolla on molemmat. Näyttelyissä on kerran huomautettu korvantatuoinnista (suomalainen tuomari), joka kovaan ääneen ilmoitti ettei hän pidä näistä tatuoinneista! Enpä ole muilla kissoilla niitä nähnytkään. Tatuoinnin etuna on että se näkyy heti. Mutta tiedetäänkö mistä löytyy kissan tiedot? Kissaa on huonompi varastaa tai myydä, mutta varkaat saattavat jopa poistaa tatuoinnit esim. vahingoittamalla korvaa (näin koira puolella tapahtuu).

Toisaalta, luin eräästä lehdestä myös mikrosirujen uudesta tulosta. Sirua ollaan nimittäin muuttamassa sellaiseksi että se muistuttaisi enemmänkin tietokonetta tulevaisuudessa. Siihen voisi päivittää tietoja ja sirusta näkyisi kaikki tiedot jo itsessään. Tietoja joita siruun suunnitellaan asennettavan on mm. kissan nimi, omistajan tiedot, kissan sairaudet ja jopa että siru näyttäisi kissan sen hetkisen lämpötilan! Idea on loistava! Moni ongelma poistuisi. Ei tarvitsisi etsiä tietoja vaan ne olisivat heti luettavissa ja niitä voisi salasanan avulla päivittää! Sellaisen mikrosirun laittamisessa olisi jo ituakin.

Kotikissallani Camicatin-Pinocciolla on aina ollut mikrosiru. Eipä ole sitä tarvittu sen elämän aikana vielä kertaakaan. Ehkä sitten kun ja jos herran kanssa mennään Ruotsiin näyttelyyn. Ulkomailla se on ollut Prahaa myöten. Kissa on jo 9-vuotias ja yksi asia minua ottaa kovin päähän. Olen nimittäin yrittänyt oman yhdistyksen kautta saada SRK:n käsiteltäväksi sellaisen asian että myös kotikissojen mahdollinen sirunumero näkyisi näyttelyluetteloissa, edes suomessa. Yhdistys ilmoitti että he ovat rotukissayhdistys, ei kotikissayhdistys. Kotikissojen näyttelymaksut kyllä kelpaavat mutta mitään kunnioitusta kotikissa ei suomessa saa. Omien nurkkien siivoaminen olisi ensisijainen tehtävä ja asenteiden muuttaminen meillä suomessakin, ennen kuin voi muilta mitään muutoksia vaatia.. Kotikissoilla ei näyttelyluettelossa tällä hetkellä näy muuta kuin syntymäaika. Rotukissoillahan on rekisterinumero. Mielestäni kotikissojen arvostus nousisi myös tavallisten ihmisten keskuudessa, kun he huomaisivat että kotikissoillekin laitetaan tatuointi tai mikrosiru. Ulospäin näkyvä kuva siitä, että välitämme myös rotukissapiireissä kotikissoistamme ja arvostamme niitä yhtä lailla. Ei rotukissan henki ole sen arvokkaampi kuin kotikissankaan! Se joka muuta väittää, on harhautunut eläinrakkaudessaan todellakin pimeälle puolelle…

Toisaalta, mikrosirusta ja tatuoinnista on hyötyä kasvatuksessa. Niiden avulla voi vedenpitävästi todistaa mikä kissa on kyseessä. Kun otetaan eläinlääkärillä esim. testejä, et voi huijata ottamalla testejä vaikkapa naapurin kollista… Ilman tätä identifiointi menetelmää eivät testit todellakaan ole 100% varmoja, vaan aina on mahdollisuus jollain lailla olla epärehellinen… Toivoisin tarkkuutta myös näissä asioissa, sillä aina löytyy epärehellisiä ihmisiä ja aivan liian usein olen saanut tällaisia juttuja kuulla. Jälkiviisas ei kannata olla. Vahinkojen tapahduttua on jo liian myöhäistä.

Syysterveisin Fin*Daidarin; Camilla Tuominen 1.9.2002