Teksti: Johanna Tuomaala

Kello soi aikaisin aamulla mutta silmät eivät tahdo aueta, painan torkkuherätyksen päälle ja jatkan unia. Tai siis luulen, että voin jatkaa unia. Keittiöstä kuulu pienten tassujen äänet, kynsien teroitus patjaan, tumps, tumps ja kur-kur. Kaksi pientä kuonoa tunkeutuu peittoni alle ja toinen kuono tulee ihan kiinni nenääni ja taas kuuluu kur-kur. Kissoihin ei voi asentaa torkkuherätystä.

Annan kisuille aamupalan ja laitan kahvin tippumaan. Luulen, että tytöt ovat niin keskittyneitä syömiseen, jotta voin vähin äänin lähteä hakemaan lehteä. Väärin, en saa edes kenkiä jalkaan, kun kaksi paria silmiä tapittaa minua ovelta ja olisivat jo valmiit menemään. No, toisen saan karistettua, kun heitän pallon kohti olohuonetta, toinen livahti jo rappuun. Juoksen portaat ylös ja kaappaan kissan syliini. Rukki pyörii ja kehräys vain yltyy. Hissi saapuu ja hyppäämme kyytiin. Kissa tärisee pelosta ja uteliaisuudesta. Lasken sen postilaatikoiden päälle ja rupean etsimään avaimia. Vihdoinkin saan lehden ulos laatikosta ja tilaan hissin, kissa on kuitenkin sitä mieltä, että viidenteen kerrokseen pääsee myös portaita pitkin.  Näen vain kuinka harmaa hännänpää vilahtaa kaiteiden välistä. Perään vain ja näin aamulenkki on hoidettu. Kisu vaan ei muista pysähtyä viidennen kerroksen kohdalla. Rupean pakkaamaan reppua. Mihinkähän aineeseen nämä kaksi harmaata möykkyä mahtavat kuulua? Joskus on tullut linja-autossa sellainen kamala epäilys, että laukussa on jotain ylimääräistä. Olisi se näky kun yhtäkkiä laukusta ponkaisi kaksi kissaa, yritä sitten ottaa niitä kiinni ruuhkabussissa.

Taas kuuluu jostain kur-kur ja kun menen katsomaan niin löydän molemmat istumassa kirjahyllyn päällä syömässä sitruunapuuta. Sormen nostaminen riittää ja molemmat lopettavat jäytämisen. Kur-kur ja tumps, alkaa hippa-leikki ympäri taloa. Ensin juostaan keittiöön, kurvataan olohuoneeseen ja sieltä eteiseen. Toinen jää väijymään olohuoneen kynnykselle ja toinen porhaltaa täyttää päätä vessaan. Selkä vähän körmylle, karvat pystyyn ja kur-kur. Toinen ottaa vauhdin vessasta ja toinen olohuoneesta, eteisessä kohdataan hyppäämällä ilmaan ja kopsauttamalla toista tassuilla. Ja taas laitetaan matot ruttuun ja hännät mutkalle. Kiipeilypuukin saa osuutensa tyttöjen leikistä ja narut vain paukkuvat kun kaksi harmaata salamaa syöksyy sitä ylös ja alas.

Vihdoinkin on tullut aika mennä nukkumaan. Menen sänkyyn ja kutsun kissoja. Kur-kur ja toinen tulee kantaen minkkihiuspompulaa (tosin entistä sellaista) ja toisen suussa kolisee puinen kirjanmerkki. Nyt ovat kaikki sängyssä ja valot voidaan sammuttaa. Minä vaan en voi ruveta nukkumaan, kun on pakko silitellä ja ihailla näitä ”pikku oravia”, päivääkään en vaihtaisi pois. Kur-kur.

”Kur-kur-kissat pieninä” (Tyve & Nanna)	”Are you talking to me ?” (Nanna)
”Tyve the lady”	”Nanna, häntä piilossa”