Häyrisen Tanjalla on kissa, jolla on vallan mainio nimi. Seuraavassa lisää hänestä.

Hei, minä olen Vinca, venäjänsininen kollipoika. Oikein jos virallisia ollaan, niin nimeni on GIC Lion’s Larrikin, mutta puutarhahullu emäntäni nimesi minut pienen sinisen kukan, Vinca minorin mukaan. Olenhan minä toki sininen edelleen, mutta että pieni… Joku irvileuka on kerran sanonut, ettei tuota kattia kannata ulos päästää, tintit luulevat vielä talipalloksi!

Minä asustelen Vantaalla tyttäreni Tianan (CH Kassaran Napk) ja kotikissa Maissi-Pauliinan kanssa. Ai niin, asuuhan meillä yksi ihminenkin. Emäntä on hyvä olemassa varsinkin silloin, kun minua halituttaa, sylityttää tai kun on kaamea nälkä.

Maissi on meistä kissoista se ensimmäinen. Se höpsö kuvittelee olevansa minun emoni, tuollainen kaikenkirjava karvaturri venäjänsinisen emona, kaikkea kanssa. Mutta toisaalta, se on luonteeltaan niin kipakka, etten minä uskalla sille hanttiinkaan pistää, joten olkoon.

Tiana on yksi kolmesta tyttärestäni. Se on aika hassu kissa (kuten kuvasta näkyy) ja sen kanssa on kiva painia ja ryntäillä ympäri kämppää. Tiana odottaa juuri vauvoja, joten minusta tulee isoisä. Oli se kamalaa, kun Tianan sulhanen asui meillä. Kuusi viikkoa se mokoma kolli ulisi makuuhuoneessa, haisi pahalle enkä saanut edes antaa sille selkäsaunaa.

Oho, nyt täytyy mennä. Nenäni vastaanotti juuri tärkeän viestin, että jossain avataan Arthur-purkkia!

p.s. terveisiä kaikille Vincatin lukijoille, on meidän ”lehdellä” vaan hieno nimi!

Vinca