Ammeostoksilla
Nousin rapun portaita ylös iso sininen amme kainalossa ja odotin innoissani että pääsen sitä nuorimmaiselleni näyttämään, nimittäin Bengali tytölleni Zarille. Availlessani turvalukkoa ennen oven aukaisemista kuului tuttu tervehdys sisältä, kissat huutelivat että ”äiti tulee kotiin”. Heti kun astun sisään rupee Zari kieriskelemään maassa: ”mä oon täällä täällä, rapsuta, kiva kun tulit kotiin”. Kieriskelyä jatkuu niin pitkään kunnes tervehdin rapsuttamalla pienoisen masua. Vanhempi kissani Pinni katselee vierestä pikkuisen peloissaan isoa ammetta. Zari huomasi ammeen ja heti alkaa utelias naukuminen ja vissiin kysymyksiini vastailu. ”kokeillaankos tänään ammessa temmeltelyä?” kyselin kissalta ja alkoi kisun suusta hirveä huuto, ”JOOO JOOO!”. Kipaisin heti kengät jalasta saatuani täyttämään vessaan isoa sinistä uima allasta kissalleni, hetken tytöt katselivat vähän pidemmältä täyttöoperaatiota kun siitä niin kova meteli tuli. Sammutettuani hanan ja viimeisten pisaroiden tippuessa veden pinnalle Zarin mielenkiinto heräsi entisestään ”näytä näytä näytä”. Ei sinne veteen uskallettu heti mennä, haisteltiin vaan. Pinni juoksi heti piiloon kun heitin kissanlelun altaaseen. Zari jäi sitä tuijottamaan ja yritti reunan yli onkia sitä mutta ei onnistunut, ei mennyt kun 5min niin kissa oli kainaloita myöten vedessä pyörittelemässä lelua ja mami oli todella tyytyväinen kun tyttö tykkäsi 🙂 ahh. olin pitkästä aikaa iloinen kissani puolesta

Saattohoito päättyi eilen…
…eli n. kolmisen viikkoa edellisen kirjoituksen jälkeen kissan voimat sitten eilen lopulta hiipuivat. Paino oli tippunut n. kahteen kiloon ja viimeisten parin päivän aikaan ei kissa pystynyt syömään juuri mitään.Eilen illalla ei enää hyppy / nousu oleskelutasolleen onnistunut ja laahustaminen hiekka-astialle (siisti kissa loppuun asti!) oli hyvin vaivalloista. Vielä eilen aamulla kissa nousi oleskelutasolle / syliin kohtuullisen hyvin.

Kävin yöllä vielä pariin kertaan ottamassa kissan syliin ja juotin veden lisäksi maitoa, johon kissa reagoi voimakkaasti kehräten.

Aamulla sitten totesimme kissan olon muuttuneen jo niin hankalaksi ettei ollut muuta tehtävissä kuin soittaa eläinlääkärille aika piikille. Kissa oli kuljetuskoppaan laitettaessa jo niin heikko ettei vastustanut lainkaan eikä lääkärilläkään tehnyt elettäkään, kai tiesi että yritämme helpottaa oloaan.

15 vuotta olit ilonamme. Enää ei kehräys täytä huonettasi. Toiset kissat ihmettelevät minne hävisit. Pysyt aina muistoissamme.

Saattohoito
Kissamme on 15-vuotias ja sen elämä on ollut värikäs: pienessä kaupungissa ulkona vapaasti kulkeneen kissan pennusta läheisen pikkupitäjän kesäisin silloin tällöin ulkona vapaana liikkuvasta kissasta viime kevään lintuinfluenssa-varoitusten vuoksi vain valvotusti ulkotarhassa käyneeksi kissaksi.Suurin piirtein kuukausi sitten huomasimme, että sen vasempaan takatassuun on ilmestynyt kyhmy: aavistimme että kyseessä on joku kasvain, mutta kuulosti tietenkin pahalta kuulla vahvistus leikepalan ottamisen jälkeen eläinlääkäriltä että sellainenhan se. Ja vielä sen laatuinen joka todennäköisesti on tehnyt etäpesäkkeitä.

Lisäksi munuaiset ovat heikossa kunnossa. Munuaisruokavaliolle laitettiin, mutta koska kissa on laihtunut eikä kovin paljon mitään suostu syömään -> elinaikaa ei lääkäri paria/kolmea kuukautta enempää antanut…

Mitä tehdä? Kissa kuitenkin aina meidän seurassa tulee syliin, puskee ja kehrää, tietenkin yrittänee kehräämisellä peittää heikkoa kuntoaan: kissahan ei näytä heikkouttaan kuin ollessaan ihan loppu.

Munuaisruokavalio ei kissalle maistu märkä- eikä kuivamuonana; herkutkaan ei enää; viiliä menee jonkin verran ja vain jotkut märkäruuat maistuu kehumisen jälkeen.

Yritämme tietysti olla kissan seurassa mahdollisimman paljon, mutta mitä vinkkejä antaisit?

Ruskeat vauhtiviivat
Puhelimeni soi eräänä aamuna epätavalliseen aikaan. Ei-kissaihmisiä oleva siskoni uusi poikaystävä ”Jii” soitti naapurista, että tule äkkiä apuun. Jotain kamaalaa oli tapahtunut, sillä en saanut mitään tolkkua Jiin puheesta. Syöksyin pelästyneenä naapuriin, jossa odotti surkuhupaisa näky. Surkeaakin surkeampi, täysin avuton Jii seisoi hanskat ojossa keskellä p:lle haiskahtavaa huushollia. Siskoni oli lähtenyt aikaisin töihin, ja Jii oli herännyt erikoiseen hajuun. Hän sai vaivoin sanotuksi, että talon tyttökissa oli sotkenut koko huushollin ja hän oli yrittänyt ottaa kissaa kiinni tuloksetta. Silmäilin tilannetta ja olin huvittuneen sanaton. Jokapuolella lattiaa ja mattoja kiersi mutkitellen ruskeita raitoja. Kissaparka oli vain yrittänyt pyyhkiä ylimääräistä kakkia persialaispöksyistään lattiaan. Nurkassa istui hyvin hiljainen poikakissa. Sanoin, että syyllinen taitaa kyllä istua tuossa ja nostaessani poikaparan syliini syyllisestä ei ollut epäilystäkään. Seurasi pöksyjen pesu. Sillä aikaa lähes oksennusta vääntävä Jii luikki vähin äänin ovesta ulos selvästi järkyttyneenä. Purskahdin nauruun ja nauroin itseni kipeäksi pyyhkiessäni vauhtiviivoja lattiasta ja pestessäni mattoja. Poikaystäväkokelaan ilme oli ollut näkemisen arvoinen. Kannattaakin harkita kaksi kertaa, onko valmis kärsimään kaikkea, mitä vastaan tulee kun valitsee tyttöystävän mukana myös kissat ;). Siskoni kanssa hekotimme kakkashowta pitkään!

Sairaslomalla
Viikon sairasloma ja yritys pysyä poissa pc:n äärestä (silmät kun eivät kestä näytön katselua)… kissat juoksevat karkuun, kun näkevät minut harja/kampa kädessä. Tähän aikaan vuodesta minusta erinomaisen hyvää ajanvietettä, mutta kissat ovat kyllä eri mieltä asiasta. Toisaalta kissat ovat saaneet nauttia uusista leluista. Näin neulotun hiiren ohjeen lehdestä, ja muokkasin mallia sen verran, että hiirelle tuli piiiitkä häntä. Ensimmäiset versiot olivat vanutäytteisiä joten ainoa kiinnostuksen kohde oli se pitkä häntä, sittemmin sain kissanminttua, ja sen jälkeen hiiretkin ovat alkaneet kiinnostaa enemmänkin (niin paljon, että neulominen hankaloituu, kun kissat yrittävät tulla avustamaan, mutta sukkapuikot ja kissa eivät kyllä ole hyvä yhdistelmä). Kummasti vanhuksetkin ovat intoutuneet juoksemaan, kun on kissanminttuhiiriä tarjolla.Mutta toisaalta, kovasti mielellään kissat ovat nukkuneet sängyssä vieressäni sen jälkeen kun mies on lähtenyt töihin. Silloin on tilaa selvästi enemmän, joten kissojakin mahtuu vähintään 4 samaan sänkyyn.

Kissani on kleptomaani
Tein itselleni aamupalaleipiä, voitelin leivät ja laitoin kummankin päälle siivun kalkkunaleikettä. Menin sitten tekemään jotain muuta tärkeää, joka juuri muistui mieleen, ja jätin leivät pöydälle lautaselleen.Kun muistin taas leivät, huomasin että päällimmäisestä puuttui kalkkunasiivu. Luulin hetken ajan olleeni niin hajamielinen että olin unohtanut laittaa leivälle päällisen. Sitten rekisteröin pöydän toisessa päässä istuvan kissani ja tajusin heti koko jutun. Kisu yritti ilmeisesti näyttää viattomalta kun ei edes liponut huuliaan enää… Ihastuin tietysti kisun kepposeen niin että annoin kisulle ylimääräisiä haleja ja rinnassani kupli ilo ja rakkaus tätä pöhköä pikku varasta kohtaan! Varas siitä syystä, että tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun hän on pihistänyt jotain…

Aamurutiinit, kissat ja miehet.
”Olen nuori opiskelija joka asuu yksin kahden kissan kanssa. Poikaystävää ei tällä hetkellä ole, joten herään aamuisin siihen että nuorempi kissa (6 kk) tulee aivan kasvojeni viereen kehräämään. Sillä hän yrittää viestittää että olisi rapsutuksen aika, ylensä löhötään yhdessä hetken sängyssä ja rapsutan pienen vatsaa kun se siitä niin pitää. Ellen heti herää ja ala rapsuttamaan tämä pieni karvapallo istahtaa suoraan mun vatsalle ja odottaa että reagoisin. Jonkun ajan päästä meidän vanhempi herra (1½ v.) liittyy seuraan ja viestittää että olisi aamupalan aika. Annettuani kissoille ruokaa käyn ylensä suihkussa, jonka jälkeen on hampaitten pesu. Ei ainoastaan mun, vaan myös aikuinen kissa on tottunut siihen että hampaat pestään melkein joka aamu. Pennulla alkaa hampaitten pesu kohtapuolin, kunhan uudet hampaat ovat kasvaneet kunnolla. Tämän jälkeen teen muita ””omia juttuja”” kuten meikkaus, pukeminen jne. Molemmat pojat seuraa kiinnostuksella ja saattaa lopuksi ovelle kun lähden kouluun. Ison halin ja pienen pusun jälkeen pojat käyvät nukkumaan ja minä voin hyvällä omatunnolla lähteä. Mihin tässä nyt omaa miestä tarvitsee kun minulla on jo kaksi ihanaa urosta kotona

Elämää suuremmat emot
”Pariin otteeseen olen saanut kunnian seurata, miten viisaita emot voivat olla.Vuoden -98 kesällä meillä oli 2 pentuetta lähes yhtäaikaa. Emot synnyttivät pentunsa päivän välillä makuuhuoneessamme. Molemmille emoille oli varattu omat pesälaatikot, oikein itse, pinnoitetusta vanerista valmistetut (helpot desinfioida ja pitää puhtaana) ja ne sijaitsivat omilla puolillaan sänkyä, ilman näköyhteyttä jotta rauha molemmille olisi taattu.

Pari päivää, toisen emon synnytyksen jälkeen, alkoi kuulua huoneesta hirveää kitinää ja ryntäsin katsomaan mikä siellä on hätänä. No, toinen emoista oli kantamassa pentujaan ensin synnyttäneen pesään! Ajattelin, ettei tämä käy mitenkään päinsä, kun tuo ensin pentunsa tehnyt emo on paljon pienempi kuin toinen ja luulin toisen olevan sellaista huikentelevaa tyyppiä ””hoitakoon kaikki pennut, minä tästä lähden!””.

Minä sitten kantamaan pentuja takaisin omaan laatikkoonsa ja torut emolle. Eipä mennyt aikaakaan kun sama ruljanssi oli käynnissä, ajattelin viimein, että ””no, katsotaanpas mitä sillä on mielessä””. Pennut kannettuaan se kävikin tyynesti pesään makaamaan ja siitä lähtien ne hoisivat pennut yhdessä, jos toinen lähti muualla käymään, oli toinen varmasti paikalla.

Toinen samanlainen tapaus sattui sitten viime kesänä, tällä kertaa emot synnyttivät 2 viikon välein. Toisena synnyttänyt emo alkoi työntöpoltot laskettuna aikana, mutta myöhään illalla (klo 23). Kesken kaiken, alkoi ensin synnyttäneen pesässä pennut kitistä, ja kuinka ollakaan synnyttäjä jätti homman sikseen, painui pesälle ja hoitamaan pentuja. Se ilmiselvästi luuli niiden olevan sen omia, sillä kun siirsin sen pois laatikosta, se hätääntyi. Lopulta päätin, että kissa sektioidaan, etteivät pennut menehdy.

Aamulla jouduin lähtemään töihin ja ennen sitä syötin pennut käsin 3:sti, sillä emo ei niitä huolinut lähelleen. Miehen vielä käskin syöttää kerran ennenkuin hän lähtee työhön ja ystävälleni soitin ””käy katsomassa tilannetta päivällä, miten siellä voidaan””. Noin klo 8 työpuhelin soi ja mies kysyi ””mitä teen kun kaikki pennut on kannettu toisen emon pesään ja se imettää niitä (sillä itsellään oli 6 pentua ja lisäksi nämä 4 toisen pentua). Sektioitu emo makasi sängyllä ja seurasi tilannetta. Sanoin ””älä tee mitään jos ne imevät””.

Sitten ystäväni soitti klo 11 ””olen nyt täällä, ja nyt sektioitu emo on pesässä imettämässä kaikkia 10 pentua, ja toinen huilaa sängyllä””. Siitä lähtien ne imettivät pennut samassa pesässä, milloin yhdessä, milloin erikseen.
Tämä vahvisti sen, että kyllä kissa on viisas eläin. Se varmistaa kaikin tavoin pentujensa selviämisen ja vieläpä vieraankin emon pentujen. Siis kyllä maailma on ihmeitä täynnä, sillä ainahan kissoista on sanottu niiden olevan itsekkäitä.”

En yötäkään vaihtaisi pois….
”Keinoemon huushollia on viimeinkin siunattu monen vuoden yrittämisen jälkeen 7-päisellä kissapentueella, joka nyt viidettä elinviikkoaan vedellessä ovat alkaneet huomata, että kissathan ovat yöeläjiä… Makuuhuoneessa Keinoemon valvovan (kirjaimellisesti) silmän alla nämä söpöläiset eräänäkin yönä uinuivat kissavauvan sikiunta, kunnes ei sitten enää nukuttanutkaan. Onkohan pahvilaatikon seinien öisestä raastamisesta lähtevää ääntä raivostuttavampaa…raap, raap, skriik kun pienten kynsien yrittäessä kiskoa loppuakin vartalosta laatikon laidan viheriämmälle puolelle. Kellon ollessa puoli neljä aamuyöllä uni otti kuin ottikin niskalenkin pienistä ja Keinoemokin kallistui vaakatasoon ja silloin se alkoi – MMMooouuuuuuUUU, MMMMOOOOOOOuuuuu, MMMMOOOOOOOOUUUUUUU ja norjalaismetsäkissanverta suonissaaan kantava herra Gee julisti toimettomuuttaan ja kaikenpuolista pitkästymistään. Keinoemon sännättyä sängystä, asiaan kuuluvasti varpaansa sängynjalkaan iskien ja kaiken miltei tieltään kaataen hän ryntää riiviön perään ””-keleen, -tanan elikko naama kiinni”” maanittelee Keinoemo kuiskaamalla huutaen(?). Keinoemon raahustettua sänkyyn ja pään osuessa tyynyyn, alkaa sama uudelleen tehostettuna hyppelyllä eteisen sisäovea vasten, sillä herra Gee tietää, että hänen öinen kaverinsa – lehdenjakaja – on tulossa. Loikalla ovi auki ja ah! tuulikaáppi ja postiluukku ovat hänen. LonksLONKSlonks! päästelee luukku mukavasti ennenkuin Keinoemo pantterin nopeudella ja sarvikuonon päättäväisyydellä säntää sängystään vain todetakseen, että herra Gee on jo piilossa partaansa nauraen. Vihdoin viimein rauha tuntuu palanneen, mutta vain siihen asti kun Naaras Aa ja Naaras Äm yrittävät jälleen ottaa mittaa toisistaan missäs muualla kuin Keinoemon sängyssä. Tilanteen laukaisi oikean jalan kannustava mutta tuntuva tuuppaus jolla ärripurrin loikkasi lattialle. ””Vihdoinkin””, huokaa Keinoemo ja huomaa, että onhan herätykseen, suihkussakäyntiin, kahvin-keittoon, aamiaiseen itselle ja sen valmistamiseen lapselle ja isojen kissojen ja pentujen ruokintaan ja kissatoilettien siivoamiseen onneksi peräti puolitoista tuntia aikaa, kunnes havahtuu vierellään alkavaan kuorsaukseen….. ”

Emon vaistot
”Kissaemo luonnossa imettää pentujaan muutaman viikon ja sen jälkeen alkaa tuomaan pennuilleen ruokaa. Ensin kuolleena, sitten puolikuolleena ja lopulta saalis tuodaan elävänä pentujen eteen (ja näin opetetaan saalistustaitoja pennuille).No, nykypäivän lemmikkikissa ei tietenkään tarvitse noita taitoja, mutta vaistot tuntuvat olevan tallessa. Nyt kun pentumme ovat vähän yli kuukauden ikäisiä, emo on todennut, että on aika alkaa ruokkia pentuja… ja rahtaa sen kun kerkiää pennuille leikkihiiriä. Emo kiikuttaa leikkihiiren pesän viereen ja sen jälkeen aloittaa ””ruokakonsertin”” eli kurnahtelee tosi mallikkaasti pennuille, että ””tulkaahan nyt jo syömään…”” ”

 

seuraavat jutut