teksti: Johanna Tuomaala

Minä olen Eppu, ”the Multicolor European”, ja ehdottomasti Majavankujan kingi. Elämäni alkoi elokuun toiseksi viimeisenä päivänä 1992. Kovinkaan paljon en syntymästäni muista, mutta äidin kertoman mukaan synnyin viimeisenä ja vaikka olin kaikista pienin, niin minulla oli isoimmat tassut. Noista tassuista on ollut hyötyä myöhemmin, kun on pitänyt puolustaa omaa reviiriä.

Tällä hetkellä meitä on kaksi kissaa, minä ja Oona. Oona on musta maatiaiskissa, kotoisin Suonenjoelta ja sillä on pieni identiteettikriisi. Oona ei ole vielä päättänyt onko se kissa vai koira. Koskaan se ei mau vaan murisee ja ”haukkuu”. Minulla itselläni on valtavan kaunis ääni, parempi kuin Pavarotilla. Olen yrittänyt opettaa Oonaa maukumaan kissan tavoin, mutta ei se ole onkeensa ottanut. Ei vaikka kuinka olen vetänyt parhaimpia kappaleitani kaikki mahdolliset automatkat ja avaan ääntäni aina kun tahdon ulos.

Aamuni alkavat yleensä 03.36, en minä kelloa tunne mutta isäntä on sanonut, että pyydän kuulemma ulos joka aamu samaan aikaan eli 03.36. Aikainen lintu madon löytää, vai miten se nyt meni…aikainen kissa linnun nappaa. Minulla on oma reviirini, jota en nyt tässä voi sen tarkemmin paljastaa, ettei kukaan vain pääse valtaamaan sitä. Mutta kerrottakoon sen verran, että reviirini on laajentunut kun naapurin Tassu siirtyi autuaimmille metsästysmaille ja luovutti oman osansa Majavankujasta minulle.

Emäntä hakee lehden juuri sopivasti, että ehdin tarkistaa reviirini kunnon. Joskus olen koko yön ulkona ja vahdin silmä tarkkana. Talvet ovat inhottavia, kun on niin kylmä, että tassut jäätyvät ja pitää mennä kierroksen jälkeen sisälle ja joskus jopa tehdä tarpeet laatikkoon. Onhan siellä sisällä ruokaa ja emännän lämmin sänky ja joskus kömmin sinne. Mieluiten nukun kuitenkin olohuoneessa omassa nojatuolissani ja välillä herään katsomaan luonto-ohjelmia. Yhtenä yönä en saanut unta ja rupesin katsomaan jalkapalloa. Emäntä väitti, että olin muka vahingossa kierähtänyt kaukosäätimen päälle ja avannut television. Pötyä, kai nyt jokainen kunnon kissa osaa television avata. Vai mitä sanotte?

Olen tyytyväinen perheeseeni, mutta vielä tyytyväisempi, olen kun he lähtevät töihin ja kouluun. Voiko olla autuaampaa tunnetta kuin tyhjä talo ja täydellinen hiljaisuus. Tämä on myös hyvä aika tehdä kaikkea, mitä ei halua emännän ja isännän tietävän. Joskus saatan nukkua siihen asti, että emäntä tulee töistä ja herään siihen, kun hän tulee silittelemään ja pussaamaan. Joskus taas käyn nukkumassa eri paikoissa kuten isännän tyynyllä. Isäntä ei kuulemma ennen pitänyt kissoista mutta kun hänet uhattiin viedä lopetettavaksi niin hän rupesi puhelemaan minulle aamuisin etsiessään sukkiaan. Kyllä minä tiedän missä isännän sukat ovat, mutta enpä viitsi kertoa. Niin ja kerran isäntä oli pessyt olohuoneen parketin kloriitilla. Ai että sitä autuutta kun sain kyhnyttää itseäni lattiaa vasten, kloriitti tuoksuu niin taivaalliselle. Voin myös paljastaa että toisinaan leikin Oonan kanssa ja laitamme kaikki matot rullalle. Emäntä toruu aina Oona ja luulee että Oona on ihan yksin kaiken takana. Tunnustettakoon nyt, että kyllä minäkin osaan.

Kerran emäntä yllätti minut leikkimistä foliopallolla, vähän hävetti, mutta kun olin katsonut kuinka ne riiviöt pyörittivät sitä niin en malttanut olla kokeilematta. Riiviöt ovat vielä pentuja, emännän isompi pentu on jo muuttanut pois kotoa ja ilmeisesti nämä riiviöt asuvat sen kanssa koska, joka kerta kun emännän pentu tulee käymään meillä niin ne riiviöt ovat mukana. Ne yrittävät kovasti tutustua minuun ja houkutella leikkimään. Olen minä jo sen verran leppynyt että tervehdin kun ne tulevat, mutta ei tällaisen kingin sovi lasten kanssa kaveerata. Oona vain murisee ja näyttää käpälää eikä meinaakaan tutustua niihin. Ja kyllä minä sen ymmärrän, ei se kauhean kivalta tunnut kun ne seisovat etutassut ruokalautasella ja uittavat kuivamuonaa vesikupissa.

Olen hyvin itsetietoinen kissa ja vaikka perheelleni annan ymmärtää, että olen maailman komein (ainakin omasta mielestäni) ja kiltein niin välittömästi kun pääsen ulos, minusta tulee kingi. Kyllähän nämä arvet ja ruvet sen kertovat, että osaan minäkin tapella. No niin, naapurin ovi kävi ja niiden punaraidallinen nuori kloppi tuli ulos. Nyt täytyy mennä, nuo punaiset raidat ärsyttävät sen verran silmiä että pakko pistää ne toisenlaiseen järjestykseen. Mjau-u!