Alkusanat

Tämä teksti ei ole tieteellinen esitys sydäntaudista nimeltä Hypertroofinen kardiomyopatia (HCM), vaan pyrkimys antaa jonkinlainen kuva aiheesta. HCM ei ole yleinen sairaus, mutta mitä ilmeisimmin yleistyvä, sitä esiintyy kaikilla kissaroduilla, oman eläinlääkärimme toteamana “pari tapausta on tullut vastaan, lähinnä kotikissoilla”.  Tätä tekstiä kirjoittaessani pyrin etsimään luotettavaa aineistoa aiheesta netistä, mutta kyseessä lienee vielä varsin uusi sairaus, johon ei edes ihmispuolella ole saatu vastauksia riittävästi. Se miksi aihe kuitenkin on mielestäni hyvä ottaa esille, on se, että kyseessä on perinnöllinen sairaus joten siitoskissojen omistajien on hyvä tunnistaa tämän taudin olemassaolo.

On myös todettava, että hypertroofista kardiomyopatiaa pidetään yleisimpänä kissan sydänsairauksista. Ja samalla on todettava, että toinen kissan sydänsairaus DCM (dilatoiva kardiomyopatia), joka usein liitetään HCM:ään, toisin kuin HCM, ei ole periytyvä vaan muodostuu ruokavalion, lääkityksen jne. seurauksena. DCM poikkeaa HCM:stä siinä mielessä että DCM-tapauksissa kammiot laajenevat, sen sijaan seinämät eivät paksuunnu. Sydänlihassairauksia on myös muita, RCM:n (restriktiivinen kardiomyopatia) oireet ja taudinkuva muutenkin on oikeastaan välimuoto HCM:stä ja DCM:stä. Kaikki HCM-tapauksetkaan eivät ole perinnöllisiä, vaan saattavat aiheutua muiden tautitilojen (esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnan tai kohonneen verenpaineen) seurauksena.

Määritelmä ja oireet

Hypertroofinen kardiomyopatia (HCM) on sydän (kardio-) lihaksen sairaus (myopatia). Oireena on sydänlihaksen vasemman kammion seinämän epänormaali paksuuntuminen (hypertroofinen). Sydänlihaksen vasemman kammion seinämän paksuuntuminen voi aiheutua myös muiden sairauksien seurauksena, mutta se voi olla myös varsinainen tauti. HCM:ksi sairaus diagnostisoidaan silloin kun seinämien paksuuntumisen ei voida todeta olevan seurausta muusta sairaudesta. Myös sydämen papillalihakset voivat laajentua.

HCM:n edistyminen voi vaikuttaa sydämen rakenteeseen ja toimintaan monin tavoin, mutta yhteisenä piirteenä verenkierron heikentyminen. Verenkierron heikentyminen puolestaan voi näkyä hyvinkin erilaisina oireina kuten yleiskunnon heikkenemisenä, ruokahaluttomuutena, yskimisenä tai köhimisenä, sydämen lyöntitiheyden nousuna tai vaikkapa pyörtyilemisenä tai takaraajojen halvaantumisena. Lisäksi on todettava, että tauti voi tulla esille erilaisten poikkeavien sydänäänien tai rytmihäiriöiden kautta, mutta aina näitä poikkeavia sydänääniä tai rytmihäiriöitä ei esiinny. Koska vaikutukset ovat erilaisia, myös vaikutukset kissaan vaihtelevat suuresti. Tauti kehittyy vähitellen ja saattaa esiintyä lähes oireettomana pitkäänkin. Mutta on myös mahdollista, että kissan tila heikkenee hyvin nopeasti, se voi jopa kuolla yhtäkkiä taudin seurauksena ilman aikaisempaa selvää oireilua.

Kissoilla HCM havaitaan useimmiten ennen 5 vuoden ikää, mutta tauti voi ilmetä jo ennen vuoden ikääkin tai toisaalta vasta hyvinkin vanhalla kissalla. Sitä on havaittu useilla eri roduilla. Uroksilla oireet ovat useimmiten voimakkaammat ja esiintyvät nuoremmalla iällä. Varsinkin urokset saattavat kuolla äkillisesti tautiin ilman aikaisempia oireita. Tutkimuksessa Maine cooneilla myös havaittiin, että kissoilla, joiden molemmilla vanhemmilla oli HCM, taudin oireet ilmenivät jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa, jopa 3 kuukauden ikäisillä pennuilla.

Taudin syyt

HCM on perinnöllinen sairaus, jonka periytyminen on ihmisillä todettu aiheutuvan useiden (vähintään  18) eri geenin mutaatioiden seurauksena. Tämänhetkisen tietämyksen mukaan mutaatiot periytyminen noudattaa autosomaalia dominoivaa periytymisen kaavaa, mutta siinä esiintyy useita variaatioita ja epätäydellistä periytymistä. Toisin sanoen riittää että epänormaali geeni periytyy toiselta vanhemmista mutta taudin vaikeusaste vaihtelee ja on myös mahdollista että ihminen on perinyt epänormaalin geenin mutta ei sairastu tautiin.

Kissoilla ei tähän mennessä ole pystytty määrittämään erityisesti tiettyä geenimuunnosta joka sairauden aiheuttaa, mutta taudin esiintyminen on todettu kulkevan linjoissa ja sairaan kissan jälkeläisissä on todettu sairautta, joten kaikki merkit viittaavat siihen, että kyseessä on perinnöllinen sairaus. Maine cooneilla ja American Shorthairilla on todettu sen periytyneen dominoivasti.

Tähän mennessä ei eläimillä tai ihmisillä ole havainnoitu elinympäristöstä tai ruokavaliosta johtuvia syitä.

Taudin diagnosointi ja hoito

HCM tutkimuksessa esiintyy erilaisia koulukuntia. Suositeltavimmaksi tutkimuskeinoksi esitettiin sydämen ultraäänikuvausta (doppler-varjoainekuvauksella). Mutta samalla todettiin, että ultraäänitutkimus tulisi suorittaa pätevän, aiheeseen perehtyneen eläinlääkärin toimesta. Useimmiten taudin tutkiminen kuitenkin aloitetaan kun havaitaan poikkeavia sydänääniä. Se onkin eräs merkittävä keino taudin havaitsemisessa.

Ultraäänikuvauksessa eläinlääkäri tutkii sekä sydämen toimintaa että sydämen seinämän paksuutta. Siksi tutkimus suoritetaan mieluiten kissaa rauhoittamatta tai mahdollisimman lievässä rauhoituksessa.  Eläinlääkärimme kertoi että terveellä kissalla sydämen seinämän paksuus on alle 5 mm (meidän terveeksi todetulla kissalla sydämen seinämän paksuus vaihteli 4 – 5 mm:n välillä, sen sijaan sairaalla kissallamme sydämen seinämän paksuus ylitti 10 mm. Ja kyseinen sairastelija havaittiin sydänäänien perusteella sydänvikaiseksi, ei niinkään muiden oireiden takia).

HCM:ään ei ole parannuskeinoa. Kissan elämänlaatua voidaan parantaa lääkityksellä, lääkitysvaihtoehtoja löytyy useita riippuen kissan tilasta.

Ohjeita jalostusta ajatellen

Asiaa tutkineet eläinlääkärit suosittelevat kaikkien jalostukseen käytettävien kissojen tutkimista urokset aikaisintaan 2 vuoden iässä,  naaraat aikaisintaan 3-4 vuoden ikäisinä. Joidenkin suositusten mukaan tulisi testausta jatkaa vuosittain niin kauan kuin kissaa käytetään jalostuksessa, koska taudin oireet saattavat tulla esille vasta hyvinkin vanhalla kissalla.

Koska kyseessä on autosomaalina dominoivasti periytyvä sairaus, jonka periytyvyydessä kuitenkin on vaihtelua, suositellaan kaikkien niiden kissojen, joilla tauti on havaittu ja heidän jälkeläistensä, jalostuskäytön lopettamista heti jos tauti havaitaan.